Eilen juteltuani venekerhokaverini Keijon kanssa, päädyin nyppäsemään pakosarjan alla olevan anturin johdon irti. Se kun ilmoittaa pillille, jos liikaa lämpöä. Lämpömittarin johdon jätin tietenkin paikoilleen. Pitäähän tietää, jos kone liikaa lämpenee. Niinpä lähdettiin ajamaan kohti Enklingeniä ja normi matkavauhtia. Lämmöt pysyivät ihan oikeissa arvoissaan eli n 94-95 asteessa.

Ilmeisesti tuo varoituspillin anturi on mennyt rikki, koska alkaa huutamaan jo kun lämmöt ovat alle 90 asteessa. Olin siis turhaan huolissani jostain isommasta ongelmasta.

Saavuttuamme satamaan, ei ollut veneen venettä. Parkkeerasimme tutulle paikalle, missä olemme muutamaankin kertaan olleet. Tosin viime käynnistä on jo neljä vuotta.

Satamaisäntä piipahti paikalla ja manaili veneiden vähyyttä satamassaan. Sama tilanne kuulemma Glada Laxenissa, joka kuuluu myös hänelle.

Paikat satamassa pysyneet samanlaisina sitten viime käynnin.

Iltapäivällä kolmen aikoihin, kun tänne oli tullut muutama purjevene, tuli yhden veneen kippari kyselemään apuja. Ei saanut konettaan sammumaan. Menin paikalle ihmettelemään ja sain sammutettua koneen. Ei virta-avaimesta, vaan ruiskupumpun pakkosammutusvivusta. Aikamme tutkailtuamme asiaa selvisi, ettei sitloodan mittaritaululle tule virtaa ollenkaan. Tai hän kyllä mainitsikin siitä. Yritin löytää jostain sulaketta, mutta en löytänyt. Menin läppäriltäni tutkimaan VP D2:sen ohjekirjoja, jotka kyllä löytyi siitä purkkaristakin, eikä sielläkään mainittu mitään sulakkeesta. Samoin ei räjäytyskuvistakaan, jotka löysin netistä. Siellä oli koneen kyljessä vain sellainen parin tupakka-askin kokoinen boxi, johon tuli ja meni johtonippuja. Ja sitä ei saanut auki, joten sen silläkään ei voinut sulaketta olla. Tai jos oli, ei sitä voinut vaihtaa. Kippari kertoikin, että se boxi oli vaihdettu viitisen vuotta takaperin. Hän sai myös kiinni huoltomiehen, jota on käyttänyt. Siinä puhelimessa ihmettelimme tilannetta. Tämä asentaja sitten sai Volvo Penta asiantuntijan kiinni ja totesi vain, että se boxi on varmaankin mennyt rikki. Kestävät kuulemma aika huonosti. Päättelin että taitavat olla kulutusosia. Eli siellä ei ole erikseen mitään sulaketta. Sitten kysyin tältä ensimmäiseltä asentajalta, josko laitan koneen käyntiin hyppylangalla, meneekö laturi rikki, vaikka mittaritaululle ei tulekaan virtaa. Kuulemma ei pitäisi mennä. Pitää vain tarkkailla, ettei ala lataamaan liikaa, ettei pala koko värkki. Siispä hain Sarzasta tukevan johdon pätkän ja sillä sitten ”siirsin” virran suoraan solenoidiin ja kone hyrähti käyntiin. Käytimme vähän aikaa isommilla kierroksilla ja ainakaan silloin ei ladannut liikaa. Päin vastoin. Lupasin aamulla mennä jeesaamaan koneen käynnistyksessä, koska ovat silloin lähdössä Ahvenanmaan suuntaan.

Alkuillasta tuli lisää veneitä. Kuvan oton jälkeen tuli vielä pari lisää.

Laiturille, mistä tuo kuva on otettu, oli nostettu poiju. Näin voi käydä, kun tarpeeksi kauan on ketju hoitanut hommiaan.

Vastaavan olen nähnyt Vänössä muutama kesä takaperin. Silloin poiju petti kiinni olleesta veneestä. Tämän poijun tapaustahan en tiedä, oliko siinä vene ollut kiinni ketjun poikki mennessä. Todennäköisesti, koska ei se muuten poikki mene.

Tuuli alkoi nousta jossain vaiheessa ja toi pienen sadekuuron tullessaan. Vaan eipä kestänyt tämä kauan, mutta tuuli jäi.

Huomenna voikin sitten tuulla vähän rivakammin. Jopa yli kymmen metriä sekunnissa ja puuskissa liki kaksikymmentä. Siksi me tulimmekin tänne. Täällä ollaan kuin herran kukkorossa.

Seuraavaan kertaan.