Ja me kun luulimme olevamme keskellä ei mitään, niin kissan viikset. Jo aamupäivälIllä ensimmäinen vene ajoi ohitsemme.

Eikä mennyt kuin kolme varttia, niin toinen. Tämä tuli tuolta avomeren puolelta.

Ja jo tunnin päästä taas. Okei okei, Tää on mökkiläinen. Annetan sen ajella.

Mutta sitten tuli tuollainen aallontekokone. Onneksi tuli aika hiljaa. Mehän olisimme muuten olleet tuolla kalliolla veneineen päivineen 😉

Nyt kello oli jo yksi ja meno rauhoittui. Ennen kuutta kaksi vielä meni ohi.

Ilmeisesti emme olekaan ainoat, jotka hyödyntävät partiolaisten väyliä. Hyvä niin. Koska esimerkiksi tämä oikaisee valtavasti Seglingenistä Lapon ja Houtskärin suuntaan. Vuosia takaperin olemme jo ajaneet tätä pitkin.

Sateen uhka leijui ympärillämme useaan otteeseen, mutta niin vain kävi, että vierestä vietiin. Emme saaneet pisaraakaan.

Kuvasarjan toinen vene tuli ilta-auringon aikaan takaisin.

Muuten olikin sitten pikkaisen hiljaisempaa.

Seuraavaan kertaan.