Aamupalan jälkeen päätettiin vaihtaa maisemaa. Osittain kaapelinjaa seuraten sekä loppumatka partiolaisten oikaisureittiä pitkin löydettiin Enskärs ören. Partiolaiset ovat kertoneet tarkan paikan, mihin kannattaa mennä maihin. Ja tosiaankin, saaren paras rantautumiskohta.

Vettä oli runsaasti. Taisi alimmillaan olla vasta kun lähestyimme rantaa, nelisen metriä.

Jos luonnosatamat kiinnostaa, suosittelen läppöisesti hankkimaan heidä kirjansa tai esim Sailmaten sovellutukseen heidän satamamerkinnät opastuksineen. Niistä on todella paljon apua etsiessä hyviä paikkoja.

Siinä on esimerkiksi mainuttu nämä rantamännyt ja kalliotasanne keulamme kohdalla.

Rannassa vettä on runsaasti vaikka purkkarilla tulla.

Veneen perässä jo kolme metriä syvyyttä. Oikealla puolella parin metrin päässä on jyrkempi osuus, joten korkeakeulaiset voivat rantautua siihen.

Valitettavasti nyt on runsaasti sinilevää, niin pohja ei näy. Eikä hirviä mennä uimaan. Tai siis Madam ei…..

Dronae kun lennätin, varoitti Kumlingenin lentokentästä. Eli ei saanut mennä pohjoisen puolella olevan saaren eteläkärjen ohi paljoonkaan. En mennyt. Eikä mennyt kuin pari tuntia, kun ensimmäinen lentokone nousi kentältä. Sitä en kerennyt kuvata, mutta toisen sain ”vangittua”.

Mielestäni se ensimmäinen näytti vähän isommalta, mutta mene ja tiedä oliko. Sony RX10M3 ja vapaalla kädellä heiluvassa veneessä, mielestäni ihan kelpo kuva. Polttoväli 120,91 mm, f 5.6 ja valoitus 1/1000, iso 80. Kuva rajattu.

Taidetaan nyt keskittyä Olympialaisten avajaisiin joten

Seuraavaan kertaan.