Satama alkoi tyhjentyä jo heti yhdeksän jälkeen. Aivan perältä lähti yksi iso Targa ja heillä oli ankkurin kanssa ongelmia. Ankkuri tuli kyllä ylös, mutta se jumiutui väärin, joten he alkoivat operoimaan sitä. Vene ajautui lähelle meidän muiden ankkuriköysiä, joten me neljä venettä löysäsimme köytemme pohjaan, koska muuten se oikeesti olisi sotkeutunut Targan potkureihin. Lopulta minulla meni hermo ja huusin heille, että menkää selvittämään se ankkuri tuonne ulommaksi ennen kuin tulee oikeesti vahinkoja. Onneksi kippari ymmärsi ja ajoi veneensä pois kapeikosta. Me lähdimme lähiveneistä kolmantena ja meiltä se onneksi onnistui hyvin.

Olimme jo aiemmin päättäneet mennä oikoreittiä Kökarin pohjoispuolelle, joten nyt sitten saimme kokea jotain uutta näillä vesillä.

Silta, jonka ali menimme näkyy kauempana. Unohdin laittaa kameran päälle kun lähdimme. Siksi tämä ”myöhäinen” otos.

Väylä on nykyisin hyvin merkitty. Pienet viitat kertovat selkeästi, missä väylä kulkeen.

Voipi olla, että olisi jäänyt ajamatta ilman tutultani Laamasen Peteltä saamaani rohkaisua, että mene vaan. Vettä oli riittävästi pitkin tätä upeaa väylää. Tässä kapeikossa ei ollut kuin 1.5 metriä ja taisi olla matalin kohta. Tämäkin tosi hyvin merkitty.

Kuulemma aikaisemmin turistit ajoivat tuon luodon toiselta puolelta, luullen leveämmässä kohdin olevan vettä enemmän. Mutta eipä pitänyt paikkansa. Siellä on kivikkoa ja moni rikkoikin veneensä siellä.

Me pääsimme läpi ilman haavereita ja kohti pohjoista.

Tässä video läpiajosta:

Mutta kuinka ollakaan. Emme kerenneet ajaa normi matkavauhtia kuin muutaman minuutin, kun pillit alkoivat soida. Moottorissa oli lämpöongelma. Pysäytin ja sammutin moottorin. Onneksi oli lähes tuuleton keli.

Olimme keskellä pohjoiseen menevää väylää, mutta onneksi vähäinen tuuli vei meitä pikkuisen pois sieltä. Tutkailin tilannetta ja totesin ongelman olevan merivesijäähdytyksen puolella. Kun avasin merivesipumpun siivilän korkin, oli siellä aika moinen paine.

Vettä tuli pilssiin muutama litra. No kyllähän sinne onneksi sopii. Käynnistin koneen ja vain hetken päästä pilli soi uudelleen. Toistin muutamaan kertaan operaation ja sittenkaikki olikin ok.

Paitsi ei kestänyt plaanissa ajoa kuin pienen hetken. Siispä köröttelimme seitsemän solmun nopeudella määrän päähämme. Tuolloin kierrokset koneessa n 2000 rpm ja lämmöt pysyivät niissä arvoissa, joissa pitääkin, n 80 asteessa. Matkavaudissa se on n 85 astetta.

Paikan olin valinnut partiolaisten satamasuosituksista. Olemme tällä alueella olleet ennenkin. Tämän Måsbyn eteläpuoleisessa Brännklappen saaressa olimme viime kesänä.

https://merellajamuuallakin.com/2023/07/24/brannklappen-uusi-tuttavuus-su-23-7/

Tuossa linkki siihen saaressa käyntiin.

Paikan päällä valitsimme lahdukan perältä rantautumiskohdan ja hyvä paikka onkin.

Olin aivan varma, että saamme olla ihan keskenämme, mutta kuinka ollakaan, kaksi ruotsalaista purkkaria saapui viereiseen lahdukkaan. Mastot vain näkyvät, onneksi vain.

Keli oli mitä parhain. Ja lämpö. Suorastaan helle. 28 astetta ja merivesi 20.

Vaikka ruotsalaiset olivatkin lähellä, laitoin dronen kuvaamaan. En tosin lentänyt lähelle heidän veneitään.

Tietenkin, missä nuo kaksi purkkaria ovat, on hyvä köliveneille, mutta kyllä tähänkin mahtuisi kölillinen. Veneemme perässä on vettä yli kaksi metriä ja melkein heti keulan allakin 1.3 metriä.

Lahden pohjalle loppumatkan tulossa vettä viitisen metriä koko matkan Ihan rannan läheisyydessä kolme. Tämä kohta on lahdukan paras kiinnittymispaikka rantaan. Kyllä tähän pari venettä rinnakkainkin sopisi.

Minulle uusi tuttavuus oli myös saaristossa piharatamo. En tiennyt niiden viihtyvän näissä karuissa olosuhteissa tai sitten en vain aikaisemmin ole huomannut.

Seuraavaan kertaan.