Säätila näyttää nyt sellaiselta, että emme lähde keikkumaan merelle. Ja jos ennustuksiin on uskominen, olemme useamman päivän täällä. Joku viisas aikoinaan kertoi, että jos vähänkin emmit kelin takia, lähteekö merelle vai, ei missään nimessä pidä lähteä. Siksi jäämme tänne. Siellä oli jo aamupäivällä metrinen aallokko niin kun ei ole pakko, niin ei ole pakko lähteä rynkyttämään.

Tässä linkki mielenkiitoiselle sivulle ja ikään kuin kävelykierrokselle saareen.

https://www.uto.fi/fi/kavelykierros/#fb0=3

Pähkinän kuoressa lyhyesti saaren historiasta: https://www.uto.fi/fi/uto-lyhyesti/

Puolilta päivin tuli yht’äkkiä merisumu. Kuulemma porukka oli juuri silloin mennyt katsomaan kalliolle länsirannalle, kuinka isoja purjelaivoja menee siitä ohitse kohti Turkua. Eivät nähneet sumun takia kuin silhuetit. Kun laivat olivat menneet ohitse, sumu hälveni.

Sumun hälvettyä läksin kuvaamaan saaren eteläkärkeen. Näin kaukaa rahtilaivan ja siitä sitten näppäsin kuvan. Olin nähnyt luotsiveneen lähdön, koska Sarza on vastapäätä sitä laiturissa, mutta en voinut kuvitellakaan, että saan siitäkin kuvan. Itseasiassa huomasen sen vasta kun suurensin läppärillä tämän otoksen. Luotsivene on rahtilaivan perän puolella.

Vähän tämän jälkeen vasta havaitsin ison purjelaivan jo menossa kallioiden taakse piiloon. Jäi vain mastot kamerani vangiksi. Tuo kolmas, oikeanpuoleisin on joku linkkimasto.

Päätarkoitukseni ei suinkaan ollut tulla kuvaamaan laivoja. Ne tulivat bonuksena. Aaltojen kuohuja tulin tänne ihmettelemään. Merisään mukaan aallot olivat tähän aikaan noi puolitoista metrisiä. Uskoin heitä enkä mennyt mittaamaan rantaan.

Meri suorastaan kiehui kivikoissa.

Samalla taas huomasin laivan lähestyvän saaren länsipuoleista väylää pitkin. Oli tuolloin aika kaukana vielä. Piti mennä mahalleen kalliolle, että ei kamera heiluisi, vaan saisin tuettua sen kallioon.

Kenties tuo laivan keinuminen kertoo aaltojen suurudesta jotain. Kuvan ottohetkellä laiva on kahden mainigin välissä. On oikeesti aika paljojn korkeanpi.

Olin tutkaillut droneinfoa ja yllätyin, kun saari ei olekaan enää lentokieltoaluetta. Niinpä tein sellaisen pikalennon. Tuuli oli kuitenkin kymmenen metriä sekunnissa ellei jopa kovenpi, koska Mavic ei jaksanut mennä vastatuuleen kuin sport-modessa.

En voinut mennä lähemmäs kylää, koska pelkäsin, ettei tulisi takaisin.

Mainingeista ei saa näin yläilmoista oikeanlaista kuvaa.

Pois kävellessä huomasin linnun. Enpä tunnistanut yksilöä.

Kahdeksan maissa illalla Timppa tuli ja kutsui pizzalle. He olivat hommanneet pienen kaasulla toimivan uunin sitä varten ja me saimme olla koekaniineja. Olivat vain kerran paistaneet sillä aikaisemmin.

Krista loihti toiveidemme mukaiset täytteet. Pizzataikinan oli tietenkin tehnyt itse ja ilman kaulinta pohjat pyöräytti. Ja kyllä oli maukkaat pizzat. Timppa toimi paistajana eikä pettänyt odotuksiamme. Ei palanut mutta silti olivat kypsiä. Ehdotinkin heille, että nyt on pisneksen paikka. Timpan pyytämää ahvenpizaa ja myynti on taattu. Minulla oli pizassa juurikin sitä ahventa. Eivät syttyneet ideaani 😉

Emme ole koskaan saaneet näin hyviä iltapaloja venereissuillamme. Kiitos Krista ja Timo.

Seuraavaan kertaan.