Hyvässä kelissä pääsimme siirtymään Utö’seen. Jurmosta oikaistiin kaapelilinjaa pitkin. Täällä ei tarvinnut väistellä ketään. Tavallinen veneilijä ajelee väylällä joka kulkee mailin kaksi pohjoisempana. Timppa oli vastassa ja auttoi rantautumisessa. Kiitos. Kun saimme Sarzan kiinni, ei tuo viereinen paikka ollut tyhjä. Oli nimittäin silloin viimeinen paikka, minkä saimme. Sen verran oli täyttä. Päivän mittaan sitten kyllä vapautui muutama paikka mutta viereemme sitten kahden päiväkävijän jälkeen ei tullut ketään.

Kun saimme vähän vetäistyä henkeä, kävimme kaupassa. Sen jälkeen soitin hotellille kysellen lounaasta. Lihapullia oli tarjolla, joten päätimme käyttää tilaisuus hyväksi.

Sitten lähdimme moikkaamaan Timpaa. Hän oli verkkoja selvittelemässä. Oli kuulemma jäänyt ne hommat rästiin muiden kiireiden vuoksi. Malttoi kuitenkin lopettaa meidän tultua. Niinpä menimme tutustumaan talon rempan edistymistä sitten viime näkemän. Viimeeksi olemme käyneet täällä 21.7.-20, joten talo oli muuttunut aika paljon. On tämä vaan hieno talo.

Kun olimme kierrelleet paikkoja katsastaen, siirryimme terassille. (alakuva). Vähänkö hieno. Krista, Timon vaimo, oli löytänyt äitinsä vanhoja verhoja, joista oli sitten modifioinut nämä ikkunoihin. Terasssin vasemmasta ikkunasta pilkottaa heidän saunarakennus, jonka Timppa lupasi illaksi lämmittää. Krista keskeytti myös hommansa, ja nautiskelimme juomat ja rupattelimme niitä näitä.

Siinä tuli esille meidän aikomuksemme mennä hotellille lounaalle. Krista ja Timppa innostuivat asiasta sen verran, että lähtivät mukaamme. Ajoitus vain meinasi olla huono. Laiva oli juuri tullut saareen tuoden mukanaan melkoisen määrän turisteja. Me kiiruhdimme ettei ihan jäätäisi jonon hännille. Sen verran se auttoi, ettei kassalle meidän eteemme kerennyt kuin muutama siitä ryhmästä.

Lihapullat olivat täyttä tavaraa. Ei ollut mitään jauhoilla jatkettuja. Kastike oli nam. Kun lähdimme pois, muistin kuunari Helenan. Olimme tullessamme ohittaneet hänet. Kuunari, jossa olin ollut parilla keikalla kokkina/tarjoilijana joskun 2000-luvun alussa. Timppa oli luvannut mennä auttamaan jotain saarelaista kääntämään venettä ja Krista lähti mukaan. Me Madamen kanssa suuntasimme kohti Helenaa.

Se oli täällä parkissa odottelemassa, koska pitää/saa lähteä kohti Turkua. Hän kun oli mukana Tall Ships Racessa.

Kannelle tuli joku mies, jolta sitten kysyin, josko pääsisin tutustumaan sisätiloihin. Hän haki jonkun daamin, joka sitten suostuikin pyyntööni kerrottuani mitä olin tehnyt aikoinani laivassa.

Kuvssa piisi eli keittiö, jossa lämmittelin silloin tarjoiltavat ruuat. Ne silloiset reissut olivat vip-juttuja ja ruuat sen mukaisia.

Kuin riippukeinu, missä kasviksia säilytetään. Keinuu hyvin laivan kallistellessa, eikä vie kaapeissa tilaa.

Ei ollut sisustus muuttunut sitten viime käynnin, ei ainakaan järjestys. Ehkäpä pintoja oli uusittu, mutta itse kalustus, sama.

En viipynyt kauan, koska laivan miehistöllä oli omat juttunsa, enkä halunnut häiritä heidän touhujaan. Ja iso kiitos, että ylipäätään pääsi piipahtamaan sisällä.

Palasimme Madamen kanssa Sarzalle. Vesi on täällä tosi kirkasta. Ja yllättävän lämpöistä. Peräti 19 asteista. Tässä kohdin kun vesi ei pääse virtaamaan läpi mistään, niin ei myöskään vaihdu niin paljon, että ulapan kylmä vesi pääsisi tänne. Vaikka kasvilluus näyttäisi, että on tosi matalaa, on tässä kuitenkin vettä sen verran, että viereinen iso purkkarikin mahtui tähän. Sillä kuitenkin syvättä reilusti yli puolentoista metrin.

En jaksa olla ihmettelemättä näitä entisiä saariston asukkaita. Kuten edellisessä saaressa, Borstössä, on täälläkin ladottu kiviä heti h..vetisti. Eivät olisi muuten saaneet pihojaan tasaisemmiksi. Se, että millä sitten ovat täyttäneet, en tiedä. Varmaankin meren pohjasta tuoneet ämpärikaupalla liejua tai jotain sellaista, koska ei tällä saarella mitään multaakaan ole.

Kaikki, siis aivan jokainen, joka vähänkin tutkinut saaristoamme, tunnnistaa tämän majakan.

Krista ja Timppa tulivat kuuden maissa käymään Sarzassa. Krista ei ollut ennen käynytkään sisällä, joten hänelle uusi tuttavuus. Samalla saimme tiedon saunan lämpenemisestä. Ja toden totte, kyllä oli taas makoisat löylyt. Iso kiitos.

Seuraavaan kertaan.