Lähestyessämme Borstötä, vastaamme tuli vanha iso purjelaiva.

On ne hienoja nuo vanhat laivat.

Saarella on tosi kuvaava logo.

En ole moiseen vielä törmännytkään, että joku olisi tehnyt saarelleen tällaista.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Borst%C3%B6

Linkistä vähän saaren historiikkiä.

Koska saarella on ollut puoluksellistakin merkitystä, laitan linkin rannikkotykistön sivuille.

https://rannikkotykistomuseo.fi/linnakkeet/borsto/

Lisäksi vielä innokkaille lukijoille linkki saaren museon sivuille. Ne ovat sekä ruotsiksi että suomeksi. https://borstomuseum.wordpress.com/

Tuolla on oikeasti mielenkiintoista tietoa saaresta, mitenkään vähättelemättä puolustusvoimien sivuja.

Laiturin läheisyydessä on muutama huoltorakennus.

Kävimme tarkistamassa grillikatoksen. Ei saa käyttää muita tuliaineita kuin brikettejä tai hiiliä. Siitä huolimatta siinä oli halkoja penkillä?

Saaren kartta on hyvä. Kertoo pelkistetysti kaiken olennaisen. Ainut miinus on, että museo on merkitty vähän epäselvästi. Se numero 4 pitäisi olla vähän ylempänä, että viittaisi oikeaan paikkaan. Etsimme jonkin aikaa kyseistä taloa, emmekä olisi löytäneetkään, ellemme kysyneet saarelaiselta. Tai kyllä me sen ohi olisimme kävelleet, koska läksimme kiertämään luontopolkia.

Aivan satamalaiturin edessä mäenpäällä on muistomerkit sekä ilmeisesti ruotsalaisen laivan keulakuva.

Borstö-Gumman

Borstögumman vartioi merta saaren korkeimmalla kalliolla. Se on kaljuunan keulakuva oletettavasti 1700-luvulta. Borstöläinen talonpoika Isak Danielsson löysi sen jäältä 1830-luvulla. Gumman vaatetus viittaa barokkiaikaan. Mekossa on runsas alushamekerros, joka tekee siitä muhkean, ja kaulaa kiertää suuri pitsi.

Saarelaisilla on isot venevajat sekä oma pikku satama. Niin pitääkin olla, jos täällä meinaa pärjätä vuoden aikojen vaihtuessa. Milloin on myrskyjä, milloin on muuten vaan inhoittavat kelit.

Koska saarella on aikoinaan jopa viljelyksiä ollut, piti jyvät saada jauhoksi. Tuohon tuulimyllyjen aikaan ei vielä tiedetty, että tuulimyllyllä voi sähköäkin tehdä.

Talot ovat hyvin hoidetut sekä aika isoja. Ei mitään torppia.

Löydettiin se museokin viimein. Aika hienon pytingin ovat tehneet. Saaren historiikkiä ihan kiitettävästi esillä.

Tuosta ei tarvinnut montaakaan askelta kävellä, kun alkoi bää-bää äänet kuulua. Saa noista aika monta villasukkaa tehdä. Kenties jokusen rosvopaistinkin saisi.

Se, että saarella on ylipäätään niittyjä, ovat saarelaiset olleet ahkeria. 300 metriä kiviä pinottu aidoiksi. Kyllä ei tämän päivän ihminen moiseen hommaan ryhtyisi. Käsipelillä hoidettu koko homma.

Jatulintarha

Jatulintarhat ovat kivilatomuksia, joilla on yhteys eri puolelle maailmaa hyvin vanhoihin kulttuureihin. Vastaavanlaisia muotoja löytyy Syyriasta ja Pompeijista. Kreetan Minotarus-hirviö oli vangittu vastaavanlaiseen labyrinttiin. Samankaltaisia muotoja on myös käytetty Amerikan alkuperäiskansojen taiteessa ja niitä löytyy myös Vienan-mereltä ja Suomessakin vanhoista keskiaikaisista kirkoista esim. Korpposta.  Borstön jatulintarha edustaa Saaristomeren nuorempaa merimies- ja kalastajaperinnettä ja suullisen perimätiedon mukaan liittyy leikkeihin, peleihin ja tansseihin, joita on vietetty suotuisia tuulia odotellessa. Ruotsinkielinen nimi ”jungfudans” viittaa leikkiin, jossa pojan on täytynyt noutaa tyttö keskeltä kehää. Suomenkielinen nimi jatulintarha liittyy uskomuksiin jättiläisistä, jotka ovat muokanneet kivistä maisemaa. Jatuli tarkoittaa jättiläistä. He ovat viskelleet siirtolohkareita ja pudotelleet saaria rykelmiksi.

Tällainen koivikko tuo mieleen lapin. Koivut enempi vähempi kitukasvuisia ja usein melkein kuin pensaina.

Tykkiasemankin löytyi. Kiitos opaskartasta. Muuten olisi varmaankin joutunut harhailemaan jonkusenkin tovin, ennenkuin olisi löytynyt.

Juoksuhauta kohti tykkiä.

Väylä näkyy kuvan yläreunassa. Tääl kertaa ei kuvaan sattunut kuin pari purkkaria. Silloin kun tulimme vähän ennen puoltapäivää, oli siellä melkoinen trafiikki.

Seuraavaan kertaan.