Aamuyöllä, kun tuuli tuiversi ja vene nyky jonkin verran, heräsin. Olipa upea taivas.

Harvoin näin punaisen-oranssina näkee. Kuva on muokkaamaton.

Aikamme ihasteltuamme, menimme uudelleen nukkumaan.

Viiden aikoihin heräsin uudelleen, kun tuuli oli muuttanut suuntaansa ja vene käyttäytyi eri tavalla. Menin ulos katsomaan ja vaarallisen lähellä kalliorantaa keula seilasi edes takaisin. Yritin muuttaa keulaköysien/liinojen kireyttä, mutta tuuli painoi todella voimakkaasti takaviistosti. Köysiä räplätessäni ankkuri ihan selvästi antoi jonkin verran periksi. Yritin ankkuriköyttäkin kiristää, mutta ei vain jaksanut. Kun on koko ikänsä puku päällä kynä kädessä töitä tehnyt, ei vain voimat riittäneet. Ei jäänyt muuta vaihtoehtoa, kuin purkaa kaikki keulaköydet ja springit pois. Siinä vaiheessa kun viimeinen köysi oli kädessäni, tuuli melkein riisti veneen käsistäni. Jouduin oikeesti hetken nykimään, että pääsin hyppäämään veneeseen liukkaalta ja märältä kalliolta.

Ankkuri ylös ja etsimään uutta paikkaa. Kävimme piipahtamassa naapurisaaren rannassakin, mutta ei ollut sen näköinen, että rantautuminen olisi mahdollinen. Liian jyrkkä ranta.

Palasimme samalle lahdukalle ja sieltä perältä löydettiin hyvä paikka. Tästä kuvasta näkee myös edelliselle kiinnittymispaikalle. Niemennokan puolessa välissä pari koivun känkkärää ja siinä olimme kiinni.

Tässä uudessa kohtaa ranta on veden alla aika loiva, joten keulan joutui jättämään aika kauas rannasta. Sen sijaan perän kohdalla on jo vettä kolmisen metriä, joten jyrkkenee nopeasti veden alla.

Tältä paikalta näkee paremmin Dane Bärsskärin mökkille ja laiturin veneelle. Ei näkynyt koko viikonlopun aikana minkäänlaista liikettä. Merikortissa ei tuolle saarelle löydy nimeä, mutta se on Storön koilliskulmassa oleva pieni saari.

Jossain vaiheessa lintupoikuekin pyörähti lähellämme. Kovasti ovat arkoja. Pienikin rasahdus ja emo komentaa katraansa kauemmas. Yksi poikanen oli kalankin saanut, mutta kuvani epäonnistui tärähdyksestä, joten ei ole julkaisukelpoinen.

Sarzan vasemmalla puolella olevasta puusta tulee lähinnä mieleen savanni. Muistuttaa äkikseltään akaasiapuuta. Vaan eipä taida savannilla olla kalliota eikä katajikkoa. Ainakaan siellä, missä akaasiat kasvavat. Ja jos sattuisi olemaankin kalliota, ei taatusti ole graniittia.

Seuraavaan kertaan.