Sen verran jäi vaivaamaan nuo hiidenkirnut, että sateen loputtua menimme satamatoimistosta kysymään. Ihan oli tässä vieressä, mäenpäällä. Samalla reissulla varattiin illaksi sauna. Ei ollut kallis, 14.-€. Hinta on 7.- € per henkilö, joten neljältä olisi sitten jo meihin verrattuna tuplat.

Siispä nousimme pienen mäen päälle ohi parin vuokramökin ja parkkipaikan. Opaste kertoi tieltä n 40 metrin päässä olevista ”montuista”.

Tämä vasemmalla oleva kuvan mukainen oli ensimmäinen ja mietittiin, että no jopas on ylimainostettu juttu.

Mutta sitten muistin, että jutussa kerrottiin näitä olevan 16 kappaletta.

Siispä kalliota alaspäin, kuten jäljet antoivat osviittaa.

Jo vain olivat hienoja. On siinä kilkatus käynyt, kun kivi on kalliota hionut.

On se luonto ihmellinen ja miten hienoja juttuja se saakaan aikaan.

Nuorena Kanadassa ollessani kävin myös Niagaran putouksilla. Siellä Amerikan puoleinen putous oli korjauksen alainen ja padolla suljettu. Sinne pääsi kävelemään pienen pätkän uomaa pitkin. Se oli täynnä sellaisia pään kokoisia ihan pyöreitä monttuja, mutta ei yhtään näin syvää, kuin nämä.

Näiden syvyydestä ei nyt ole tietoa, kun vesi oli melkeimpä täyttänyt ne.

Oli siinä yksi aivan valtavan kokoinen, mutta vähän yli puolet seinämästä oli poissa.

Polun varrella metsikössä oli puiden oksilla tosi paljon naavaa.

Varsinainen syherö on tämä yksilö.

Naavan ollessa herkkä ilmansaasteilla, kertoo se paikan puhtaudesta. Ainakin siis ilman puhtaudesta.

Itseasiassa taitavat olla luppoja.

Väriltään ne voivat olla harmaita, vihertäviä, kellertäviä tai mustia. Naava ja luppo ovat ulkonäöltään hyvin samankaltaisia, mutta luppo on naavaa yleisempi. Naavan erottaa siitä, että sen keskellä kasvaa vaalea säie. Lupolla tällaista muita vahvempaa keskijännettä ei ole.

Päivän seuraava proggis oli jääkaapin sulatus. Jääkaappi itsessään sulattaa itsensä, mutta pakastelokeroon kertyy helposi jäätä. Se taas johtuu siitä, että ovi ei ole oikealla tavalla kiinni. Siinä on ikään kuin kaksi naksua. Eli jos jää sen ensimmäisen naksun taakse kiinnni, kertyy pakastelokeroon jäätä. Nyt kun on ollut lämmintä ja kosteaa, se vaan pitää muistaa varmistaa, että kuuluu se toinen naksahdus, niin eipä tarvitse sulatella. Tämä on joka kesäinen ongelma näin alkumatkasta. Loppumatkasta me kyllä sitten muistetaan, kun se on kerran sulatettu. Nytkin meillä on jonkin verran lihaa siellä, joten mieluimmin pysyisi puhtaana. Veisi sähköäkin vähemmän.

Koska tänään on sauna päivä, pääsemme puhtaisiin lakanoihin 😉

Iltapäivän näkymään. Vettä tuli ja paljon. Onneksi sentään tyyntyi.

Sade taukosi vähän saunareissumme jälkeen. Ja sauna oli siisti ja löylyt hyvät.

Satamassa piipahti pikkaisen hieno vene. Hakivat jotain, mutta kun en kerennyt nähdä, että mitä. Eivätkä tulleet kertomaankaan …. 😉

Seuraavaan kertaan.