Aamulla oli kehittynyt aika pahasti sinilevää. Täällä Porkkalan perukoille siis tällaista. Lähdemme pois.

Niinpä aamupalan jälkeen käydet ja liinat irti ja menoksi.

Ajoimme ensin Inkooseen kauppaan ja tankille. Viron dieseliä oli sen verran jäljellä, että ei sopinut tankkiin enempää kuin vähän yli 200 litraa.

Kaupasta saimme kaiken tarvitsimme.

Valitettavasti taaskaan ei septityhjennys toiminut. Yritä siinä sitten olla viherpiipertäjä.

Melkein tyynessä kelissä saimme jatkaa matkaa. Inkoosta parikymmentä mailia länteen ja päädyimme Marskäriin. Olemme olleet täällä jo viime kesänä ja hyväksi havainneet. Varsinkin nyt, kun ovat luvanneet yöksi navakkaa itätuulta. Sitten tuulen suunta vaihtuu 180 astetta eli länteen. Tällainen laguuni tarjoa tässä tilanteessa varsin hyvän suojaisan ankkurointipaikan.

Viime vuonna täällä ollessamme saaren omistaja kävi ihmettelemässä meitä. Oli kuulemma suivaantunut vieraileviin veneilijöihin. Vievät kuulemma metsästä kaikki puut? Nyt olikin ukko laittanut merkin, mistä pidemmälle hän ei toivo vierailijoiden menevän. Enempi muistuttaa jätkäristiä kyseinen kieltomerkki.

Koko saaressa ei näkynyt minkäänlaista nuotion paikkaa tai edes merkkiä poltetuista puista. Meinaakohan omistaja, että vievät veneillään puut pois saarelta. Eihän nykyveneilijä edes saisi puuta kaadettua, saati pilkottua niitä 😉 Sen sijaa jäljistä päätellen on täällä moto vieraillut. Se kyllä saa puut ainakin poikki ja pätkittyä, mutta ei sekään niitä pois saa ilman lauttaa.

Saaren etelä-itä päässä on reimari nostettu rantaan. Mahtaako väylävirasto tietää asiasta jotain. Täytyypä ilmoittaa.

Vähän tämän jälkeen läksin dronea lennättämään. Kuinka ollakkaan, juuri kun olin saanut Mavicin ilmaan, kuulin lähestyvän kopterin äänet. Äkkiä drone alas ja sen maihin.

Lensivät länsi-luoteesta kohti itä-kaakkoa. Tämä oli ensimmäinen kerta kun kohdalleni sattuu moinen tapahtuma täällä saaristossa. Tosin droneni oli äänen kullessani vain n 30 metrin korkeudessa ja lähetyvät kopterit lensivät kenties n 100-150 metrin korkeudessa. Yleensäkään en lennätä yli 100 metrin korkeudessa. Varsinkaan täällä, missä tiedän läheusyydessä olevan puolustusvoimien saaria.

Rakkolevä voi täällä hyvin eikä sinilevästä tietoakaan.

Seuraavaan kertaan.