Aamulla ei vielä tuullut kovin navakasti, mutta se iso vene, joka oli kiinni perä edellä kalliossa, oli poistunut paikalta. Ilmeisesti sen verran lähtöä aallokko oli haitannut, että oli jättänyt yhden kalliokiilan köysineen.

Alakuvassa näkyy hyvin paikka, jossa vene oli kiinni. Sen verran aallokko ilmeisesti kastellut kalliota, etteivät irroittaneet kalliokiilaa. On meinaan liukas kallio märkänä.

Meille on kerran käynyt vastaava tilanne. Jouduin puukolla katkaisemaan liinan vastaavissa olosuhteissa. Ei ollut silloin mitään mahdollisuutta mennä liukkaalle kalliolle irroittamaan liinaa.

Matkalla saaren toista reinaat, huomasin linnun siiven. Ensin luulin tuota joksikin eläväksi olennoksi, kun kauempaa katsoin. Oli todennäköisesti merikotkan ruokailun jäännokset.

Iltapäivällä kun tuuli alkoi oikeasti puhaltaa, menin uudelleen katsomaan saaren länsirannalle.

Tuolloin mainingit olivat jo reilisti yli metrisiä.

Tämä alakuvassa taisi olla jo liki parimetrinen.

Pärskeet melkoisia, kun tuollainen isompi kallioon törmää.

Kun puhutaan, että meri kiehuu, se näyttää kenties tällaiselta, kuin se on alakuvassa. Se näyttää oikeasti kuin se kiuhuisi. Tämä on veneemme oikealta puolelta noin parin sadan metrin päässä.

Takaisin kun tulin tuolta reissulta, huomasin, että täällähän on ”hiekkaranta”. Peräti 4-5 metriä leveä.

Tukkasotkapoikueet pyörivät edelleen veneemme ympärillä, mutta nyt en oikein saanut kunnon otoksia aikaiseksi.

Tuuli alkaa nyt illan suussa laantua ja toivottavasti yöllä laantuu lisää. Huomenissa pitäisi jatkaa matkaa, jos keli sen sallii.