Rannan suihkutilat olivat siistit. Niistä siis pidetään huolta.

Läksimme lopsimaan kohti vanhaa kaupunkia ja sen museoita. Ensimmäiseksi menimme kauppias Holmin talolle. Tämäkin kohde on entisöity sen ajan hengessä eli 1700-luvun alkuun.

Alakerrassa on toiminut kauppa ja omistaja perheineen asunut yläkerrassa. Nyt alakertaan oli tehty nayttelytila.

yläkerran poetaita on näköjään rampattu enempikin, kun oikein montulle on kivi mennyt. Liukkauden estotarralla on nykyisin varustettu. Saattaisi ilman olla tosi liukas. Sen verran on kiilloittunut.

Porvoon palon jälkeen kaikki tällaiset merkittävät talot tehtiin kivestä.

Isännän huoneen kalustusta. Tuon kirjoituspöydän oli joku ruotsalainen tehnyt pähkinäpuusta.

Seinällä oli myös vanha Porvoon asemakaava.

Vahingossa ottanut ruotsin kielisen sepustuksen. Mutta sehän sopii Porvoon imagoon. Tuohon aikaan tämä oli melkein täysin ruotsinkielinen.

Torilla tavataan voisi olla tämän taulun nimi.

Hevosmarkkinat taisivat tuolloin olla aika kosteita tapahtumia.

Tarinat kertovat, että ylipäätään tuohon aikaan suomalaiset ryyppäsivät tosi rajusti. Taisi se henkikultakin olla aika höllässä kun läträsivät ja kun kaikilla oli aina puukko mukana.

Viereisessä talossa oli myös museo, johon pääsi samalla lipulla sisään. Meillä molemmilla on museokortti, joten emme nyt köytyneet enempää.

Albert Edelfelt maalasi paljon Porvoossa. Omasta mielestään hän teki parhaat työnsä Haikossa.

Maalaisteline jota maestro käytti.

Lattialankut ovat tässäkin rakennuksessa melkoisia.

Näitä taidejuttuja voisi näyttää vaikka kuinka paljon tuolta, mutta pitää päästä Porvoosta poiskin.

Hienoja taloja ja niiden venevajoja matkan varrelta.

Ihmetystä ainakin minulle. Miksi noin pitkän matkaa on tehty tällaisia paalutuksia saarten rannoille?

Sen minä vielä ymmärrän, että kahden saaren väliin rakennettiin paalut, ettei kasva umpeen. Voihan se olla, että oli pelko koko joen kaislottumisesta.

Hienoja huviloita oli pitkin jokivartta.

Vihdoin pääsimme avoimille vesille. Alkoi jo kyllästyttää tuo ikään kuin kanavassa hiljaa ajaminen. Tämä Sarza ei meinaa oikein kulkea suoraan hiljaisessa vauhdissa. Jos vähänkin nopeutta nostaa, että kulkisi suoraan, aallonmuododtus tulee liian suureksi. Ja tällä pätkällä ei saa aaltoja tehdä.

Kohteemme Kaivokari ja uusi rantautumiskohta meille. Tämä on jo neljäs eri kohta, missä tässä saaressa olemme rantautuneet. Veneemme perässä on vettä pari metriä. Meillä on anturi keskikohdan etupuolella.

Vesisade oli juuri loppunut, kun rantauduimme. Rantakalliot olivat osittain peijakkaan liukkaat.

Ja sitten toiseen suuntaan eli ulkomerelle päin. Kuvan oikeassa reunassa näkyy avomeri.

Sääennusteet eivät luvanneet enää sadetta, vaan toisin kävi. Sitä tulikin aika reippaasti.

Kuinka ollakkaan, sain taas sateenkaaren kuvattua.

Oli vieläpä tuplana. Harvoin tällaista näkee.

Yritin vielä tehdä panoramakuvan, mutta epäonnistui pahasti. En kehtaa edes tänne näytille laittaa sitä. Olisi pitänyt mennä kovalle maalle sitä ottamaan, mutta kun satoi, en viitsinyt.

Seuraavaan kertaan.