Synkeä aamu ja eikun pahempaa tuli.

Se satoi kolmeen asti, joten eipä päästy paljon ulkoilemaan tässä vaiheessa.

Mutta kun taivas repesi, suuntasimme kohti kansallisrunoilijamme kotitaloa.

En tiennytkään, että tämä on näin varhain museoitu. Olen ollut täällä luokkaretkellä kolmannella tai neljännellä luokalla kansakouluaikaan, joten enpä muista mitään tästä talosta.

Syy kuulemma museoitumiselle oli, että Fredrika ei halunnut tänne muuttavan ketään toista perhettä. Häntä kauhistutti pelkkä ajatteleminenkin moisesta asiasta.

Nähtävää oli paljon. Tässä pienikuvakollaasi. Hella hienosti integroitu kakluuniuunin hormiin.

Oli aika hienot ja arvokkaa keittiövermeet. Olisi huutokauppakeisarin kuparipannuja useampikin hyllyssä.

Lattialankut aika massiiviset. Leveimmät lähemmäs kymmentä tuumaa. Hox, ei kynnyksiä. Syy selviä jutun edetessä.

Runeberg taisi olla myös metsämies, kun torrakoita seinällinen. Ketunnahkojakin talossa piisaa.

Tarina siitä, miten tuli kansan suuhun hokema – puhuu kuin Ruuneperi- juontaa kuulemma illan istujaisiin talon olohuoneessa ystävien kanssa. Talon isäntä kuulemma puhui aamutunneilla asti niin ettei muut saaneet suuvuoroa.

Vapaapalokunattoiminta oli tärkeää Runebergille. Siksi hänen uniformunsa on esillä täällä.

Oleskeluhuoneen kalustoa ja viherkasveja. Kasvit olivat emännälle niin tärkeitä, että otti osan mukaansa, kun lähtivät kesää viettämään saaristoon. toisessa soutuveneessä matkustivat isäntä ja pojat ja toisessa sitten emäntä ja kukat.

Kun olimme tässä museossa, meille kävi tuuri. Oli alkamassa opaan kertomus talon historiasta ja perheen tavoista asua täällä. Olisi paljon jäänyt tietoa saamatta ilman tätä esitelmää. Esimerkiksi, kun Runeberg sai aivohalvauksen ja kun alkoi siitä vähän kirurgi-poikansa ansiosta toipua, hänelle tehtiin pyörätuoli, jolla sitten hän pystyi liikkumaan talossa. Sitä ennen kynnytkset poistettiin kaikkialta. Valitettavasti hoito jäi kuulemma vähän kesken, koska pojan oli palattava Helsinkiin hoitamaan vakanssiansa.

Tässä isännän ja emännän sänky.

Kaikki tässä talossa on alkuperäistä. Tämä oli pojan toivomus, jota kunnioitettiin. Ehkäpä jokunen viherkasvi ei ole tätä liki 150 vuotta säilynyt. Talon sisäänkäyntiin on tehty myymälä ja vastaanottotiski. Eli se ei ole alkuperäisessä kunnossa. Tila oli alun perin piikojen huone, koska keittiö on sen vieressä. Parhaimmilaan talossa asui neljä pikaa saman aikaisesti.

Piarakennuksissa oli tilaa jopa vieraille kesäaikaan.

Talo ja sen tontti on iso. Iso puutarha omanapuineen.

Täältä matkalla syömään, kuljimme puiston läpi, missä pääsin poseeraamaan Runebergin kera.

Ruokailun jälkeen pieni huili ja sitten kauppareissu. S-market on joen toisella puolella vajaan kilometrin päässä. Ei paha rasti.

Upea talo joen varressa vierassataman eteläpuolella.

Nyt alkoi olla tilaa. Ei ollut meidän lisäksi kuin kolme muuta venettä.

Kauppareissulta sillalta satamanäkymää.

Seuraavaan kertaan.