Ajatuksemme oli, että hurautemme Kaberneemeen ja jäädään sinne yöksi. Keli oli taas mainoo ja matka ei ollut pitkä, vain 25 minuutin ajo.

Satama on aika uusi, kuten kaikki missä olemme täällä Virossa käyneet. Kaikki tehty EU-rahoilla. Ensimmäinen ”järkytys” oli rannan ilmoitustaulussa hinta. 30.- € yö. Menimme rannan ravintolaan kyselemään, mihin maksaa. Toki täällä kaikki voi maksaa myös Paypalilla netissä, mutta site en halunnut käyttää. Ei saatu oikein kunnon vastausta, mutta että nyt ravintola on kiinni. Kysyttiin, että onko lähellä toista ravintolaa. On, mutta sekin on kiinni. Sanoivat että lähin on Neemessä. No me siihen että juuri tulimme sieltä. Hetken jäimme ihmettelämään, että mitäs nyt.

Sataman vieressä rannalla aika hienoja taloja.

Palasimme veneelle ja oikeastaan saman tien päätettiin jatkaa matkaa. Siispä Sarzan keula kohti Vosua. Keli oli alkumatkan hyvä, mutta sitten alkoi ristiaallokko.

Mereltä takaa puski noin metrisiä maininkeja ja takaviistossa kulmasta 30-40 senttistä aaltoa. Teki matkasta vähän mutkittelevaa aika ajoin kun väistelin suuremman mainingit.

Tätä jatkui tunnin verran sellaisella 22-24 solmun nopeudella. Vasta kun käännyimme niemen kärjen taakse kohti Vosua, keli rauhoittui. Matkaa oli jäljellä noin 5 mailia, kun kone alkoi pudottaa kierroksia. Hiljensin ja kaikki toimi normaalista. Ilmeisesti nafta alkoi olla vähissä ja kun matkanopeudella keula on aika korkealla, alkoi ilmeisesti horia ilmaa mukaan. Varmuudeksi ajelimme hissukseen satamaan. Ja suoraan tankille.

Ei se nafta täysin lopussa ollut, koska kerran tankannut enemmänkin. Tankatessamme joku mies tuli moikkaamaan meitä ja kertoi, mihin voimme Sarzan laittaa yöpuulle. Vaikka satamassa on aika paljon paikkoja, lähes kaikki ovat paikallisille vuokrattuna. joten meille turisteille ei ole kuin kolme tai neljä paikkaa.

Aisa täällä on meidän veneelle turhan lyhyt. Tänne on siis turha tulla kymmen metrisellä paatilla. Meidän vastapäätä on yksi turistipaikka, mihin juuri ja juuri mahtuu yli kymmen metrinen. siinä on poiju ja aisanpätkä.

Vettä piti ottaa ja yllätys, yllätys. Vesiletku ei riitänytkää veneeseen asti. Nelisen metriä jäi

vajaaksi. Siispä viiden litran pöntöllä lirppusin sen verran vettä, että pärjätään muutama päivä.

Sähköjohdon on sitten oltava tarpeeksi pitkä saadakseen virtaa. Tolppa on tuolla aallonmurtajalla.

Emme lannistuneet näistä pienistä vastoinkäymisistä, vaan suuntasimme kohti keskustaa.

Heti satamasta lähdettyämme tien vasemmalla puolella tällainen valkoinen tasakattotalo. Mallia 60-luku Suomessa.

Pienen sillan yli Vosujoen. Vesi sirtasi vuolaana. Yritin kartasta tiirailla, mistä joki saa alkunsa. Ainakin 25-30 km sisämaahan etelään päin.

Kaupalle oli matkaa 1,5 km, joten tallata sai. Lämpöäkin piisasi. Hienoja pihapiirejä siellä täällä.

Palokunnan letkujen kuivatustalo. Rakennettu 1900-luvun alussa.

Aikoinaan tämä on toiminut hotellina. Olen ollut majoittuneena tässä joskun 90-luvun alkupuolella. Meillä oli joku myyntikokous täällä. Nyt näköjään Hostellina. Muistan kuinka äijien kanssa pelattiin illalla korttia tuon pääoven yläpuolella olevassa erkkerin oleskelutilassa.

Sitten toinen pala nostalgiaa. Ihan kuin meillä kotona joskus 50-60-luvulla maaseudulla.

Kauppa oli tähän asti suurin tällä reissulla. Valikoimaa joka lähtöön. Ja edullista kaikki. Ostimme mm kertis aterimia. Ja vähän muutakin. Reppu oli täysi kun palattiin veneelle. Olisi toisaalta tehnyt mieli palata rantaa pitkin, mutta tuuli oli voimustunut aika paljon. Mittasinkin veneellä ja se oli 8 m/s ja puuskissa vähän enempi. Varjosurffaaja tykkää varmasti moisesta tuulesta. Me ei.

Kävimme rantaravintolassa sisäfilepihvit syömässä. Hintaa 22.- €. Todella siisti ravintola. Ja ruoka hintansa arvoista.

Täällä uskalsin dronellakin kuvata. Satamasta saa paremman käsityksen vähän kauempaa kuvattuna.

Koska täällä on upea hiekkaranta, on täällä myös paljon pieniä hotelleja ja ainakin ennen ollut kylpyläkin.

Ajoitin kuvausen auringon laskun ajaksi.

Ihan kännykälläkin saa kelpo otoksia.

Illaksi tyyntyi.

Seuraavaan kertaan.