Prangli, toinen päivä su 2.6.

Aamu oli tänäänkin upea. Ei tuulen virettä ja pivetkin karanneet jonnekin.

Niinpä lähdettiin tutustumaan saaren ihmellisyyksiin. Hiekkateitä risteilee pitkin saarta. Kartta, jonka ostimme, ei ollut oikein tarkka, joten jouduin käyttämään Google Mapsi ja sen paikkatietoa. Muuten olisimme taatusti kulkeneet ihan vääriä polkuja.

Hiekkatien varrella on upea pihapiiri. Rakennukset todennäköisesti vanhoja mutta periaattessa hyväkuntoisia. Emme tietenkään päässeet sisälle kurkkimaan, mutta mielestäni jo ympäristö kertoo kaiken.

Ikuinen tuli. Tai siis tässä piti olla sellainen. Maakaasu purkautuu venttiilin kautta ja meille annettiin ymmärtää, ettei se sammu koskaan. No nyt oli sammunut. Pahus. Siis ravattiin pitkin mettiä ihan turhaan 😉

Ja sitten toinen. Tämä on saaren kuuluisa lentokoneen hylky.

Osa moottorista ja pari pellin kappaletta. No, hylky tosiaan. Osat kuuluvat Focker F 190 hävittäjään, joka tuhoutui sodan aikana. On siinä varmaan ollut enempikin osia, mutta saarelaiset katsoneet tarvitsevansa niitä enemmän kuin jättä jälkipolville ihmeteltäväksi.

Kosteikkoja oli jonkun verran ja sen vuoksi hyttysiä paikoin ihan riittävästi. Eipä olekaan vielä tänä kesänä tarvinnut mokomia kiusan kappaleita hätistellä.

Mielestäni ei olisi tarvinnut nytkään.

Seuraava kohde oli saaren iso punainen kivi. Eipä ollut punainen. Iso se kuiten on. Aika erikoista. Saari on pelkkää hiekkaa sitten tänne eksynyt tommoinen hirmu mötikkä. Oli muuten inhottava kävellä upottavassa, pehmeässä hiekassa.

Joku örkki tehnyt tämmöisiä kraatereita ja niitä oli paljon. Ilmeisesti ansoja vaikkapa murkuille.

Pääsimme viimein etelärannalla. Täälläkin pääosin upottavaa hiekkatietä. Ja koska päivä enempi kuin lämmin, alkoi kävelyvauhtimme hiljentyä kummasti. Onneksi oli vettä mukana. Näillä main kun ei ole minkään valtakunna kioskia tai kahvilaa, josta voisi ostaa virvokkeita.

Muutama satametriä eteen päin ja saavuimme hautuumalle ja kirkolle. Hautuumaa on jaettu kahteen osaan. Taulun yläpuoluninen eli polun oikea puoli on varattu paremmalle väestölle ja sitten toinen puoli rahvaitten vainajille. Luokkaerot vielä kuolleenakin.

Pranglin Pyhän Laurentiuksen kirkko on yksi Viron pienimmistä puukirkoista, ja se on valmistunut vuonna 1848. Samalla paikalla oli kappeli todennäköisesti jo muutamaa vuosisataa aiemmin. Merihätään joutuneet suomalaiset hylkeenmetsästäjät olivat tarinoiden mukaan rakentaneet sen. Myrsky oli tuonut heidät juuri Laurin päivänä irtautuneella jäälautalla Pranglin saarelle. Siitä kiitokseksi he lupasivat rakentaa kappelin. Kappelin kohdan valinnassa päästiin yksimielisyyteen kantamalla seulalla vettä – sinne, jossa seula laski eniten vettä läpi, pystytettiinkin kappeli.

Kirkolta pääsimme saaren päätielle, joka on muuten suurimmaksi osaksi asfaltoitu.

Upeita pihapiirejä tien molemmin puolin.

Erään talon pihalle oli tuotu Nunnauunin tarpeet. Itselläni on ollut tuollainen omakotitalossa ja täytyy sanoa että on eto peli. Pienehköllä puumäärällä Verrattuna tiiliuuniin, varaa lämpöä enemmän ja siten myös luovuttaa pidempää sitä taloon.

Kirkolta noin puolen kilometrin päässä on museotalon pihapiiri.

Hienoja vanhoja rakennuksia. Isäntä antoi minulle maistaa turskasta paistettuja pihvejä ja hyvää oli. On kuulemma jonkin verran turskaa näillä vesillä. Suomen puolelle eivät ole vielä tulleet. Samoin kuulemma kampelaa saa hyvin.

Erään talon edessä käyskenteli tällaisia punakan pään omaavia lintuja. Jotain hanhia ilmeisesti. Enpä tällaisia ole ennen nähnytkään.

Asfallitietä tuli vastaan turistikuljetus. Täällä pääsee joko kuormurin kyydissä tai sitten pikup autojen lavalla, jos ei ole niin montaa kuljetettavaa ihmistä.

Kaipan edessä on neuvostoaikainen kulkupeli. On näköjään kuulunut Prangli Travel firmalle 😉

Päivän aikana tuli käveltyä vähän yli kymmenen kilometriä ja askeleita tuili n 14 000.

Illalla näimme jonkun RoRo aluksen menevän mantereelle päin. Ilmeisesti oli menossa Muugaan. Siellä on iso satama. Sieltä ei ole Tallinnaan maanteitse pitkä matka. Oisko vähän yli kymmenen kilkometriä. Tuo pienempi laiva on rannikkovartioston alus. Se on päivystänyt tuossa koko meidän täällä olo ajan.