Aamu valkeni jälleen lähes pilvettömänä ja vähä tuulisena. Olimme eilen sopineet erään paikallisen miehen kanssa, että hän vie meidät autollaan saaren pohjoiskärkeen. Matka on meille liian pitkä kävellä tai edes pyöräillä paikoin pehmeällä hiekkaisella tiellä.

Vähän ennen sovittua aikaa hän saapuikin. Meillä oli vielä rannan kahvilasta ostetut jädet vähän kesken, mutta hän vain totesi, että ei mitään kiirettä.

Olisihan sinne päässyt kyllä kuorma-auton lavallakin, mutta halusimme mennä ilmastoidussa autossa ja niin että tien pölyt pysyy ulkopuolella.

Kuskimme asuu Tallinassa, mutta hänellä on mökki aivan entisen kasinon vieressä hienolla paikalla. Jos on hänen mökissään hieno pihapiiri, niin on muillakin.

Matkalla upea pihapiiri. Harvoin näkee näin hyvin hoidettua ympäristöä. Täällä on muutamilla tallinalaisilla mökki, kuten tämäkin upea paikka. Läpi talven täällä asuu kuulemma vähän toistakymmentä asukasta. Näin kesäisin sitten huomattavasti paljon enemmän.

Kohteemme tykkiasema nro 10A onkin melkein saaren päässä. Piha piirissä on jonkun tekemiä kiviveistoksia. Täällä metsän keskellä ei käynyt tuulen virettäkään, joten lämpöä riitti.

Ilmeisesti kesää varten kehikko, johon sitten pressu aikanaan. Saavat turistit suojassa nauttia eväitään. Täällä ei ole ravintolaa. Tämän takana räjäytetty tykkiasema. Kaikki tykit tuhottiin, eikä niillä keretty ampua kertaakaan tositilanteessa. Pelote kuuleman mukaan riitti. Suomen puolella olevat tykit ja nämä pystyivät sulkemaan meriväylän Pietariin. Pietarihan oli tuolloin Venäjän pääkaupunki.

Nämä rakennettiin sen jälkeen kun Venäjä oli kärsinyt tappion Japanin sodassa. Pelättiin, että joku vihollinen tulee laivoineen pääkaupunkiin.

Pääsimme koululaisryhmän muutaman amerikkalaisen mukana opastetulle kierrokselle asemaan nro 10A sisälle. Eipä olisi uskonut, miten massiivinen rakennelma tämä on. Onneksemme opas oli, koska muuten olisi jäänyt paljosta paitsi.

Joitakin sisätilojen pieniä kunnostuksia on jo tehty, mutta rapistunuthan tämä on.

Sisällä on kuvia niin rakennus vaiheista kuin valmiista asemasta.

Virossa on kuulemma tehty päätös entisöidä koko alue. Kustannusarvio on 60 miljoonaa euroa. Nyt sitten odotetaan EU:n rahoitusta. Taulu näyttää havainnekuvaa minkälaiseksi tämäkin betonihässäkkä aiotaan entisöidä.

Pitihän se käydä pohjoiskärjen majakallakin. Kiipeäminen huipulle jätimme väliin.

Sama entisöinti koskisi tätä vanhaa kasinoa kuin koko junaverkostoa.

Alakuva kasinosta. Oli tosi kämäsessä kunnossa. Katto ja välipohja sortuneet.

Eikä ole julkisivukaan kummoisessa kunnossa.

Havainnekuva kunnostus suunnitelmasta.

Junassa emme päässeet matkustamaan. Ei kuulemma ole ketään joka ajaisi. Aikoinaan saari ollut jopa guinessin ennätysten kirjassa rataverkoston ansiosta. Sitä ollut 45 km mutta eipä ole enää kunnossa montaakaan kilometriä. Rata tehty tykin ammusten ja miinojen kuljettamista varten. Täällä oli jopa oma miinojen kokoonpano laitos.

Takaisin veneelle. Pääskyset pyöri jo eilen ja käytti kaiteitamme sukimispaikkoina. Sain aika mageen kuva lentoon lähtetevästä pääskystä. Kännykkäkuva.

Viime yön saimme ihan yksin olla laiturissa mutta nyt perjantaina on tullut muutama vene. Pari suomalaista purkkaria yksi Viron rekisterissä oleva moottorivene.

Aallonmutraja onkin tehty hiekan päälle. On siinä pojilla ollut ruopattavaa, kun veneemme alla on vettä 7 metriä.