Aamupäivällä meidän edessä ollut Marino lähti pois ja ei mennyt kuin hetki, kun sen paikalle tuli toinen vene. Ja siitä se ruletti sitten alkoi. Pitkin päivää kävi melkoinen vilske, kun pienempiä veneitä, ehkäpä kymmenkunta, kävi piipahtelemassa saaressa picnikillä. Välillä kaikki halukkaat eivät mielestään edes mahtuneet, vaikka tilaa olisi kyllä ollut. Jopa kahden veneen mentävään väliin ei eräskään avoveneellään tullut pariskunta saanut parkkeerattua venettään. Kun ei osaa, niin ei osaa.

Tämä kuvaa hyvin osan veneilijöiden ”tasoa”. Varsinkin nämä vuokraveneen käyttäjät. Ei viitsitä tai edes huomata, että lepuuttaja kelluu meressä. Pikkaisen vain käyttä kiristänyt, niin se olisi ollut oikealla paikallaan.

Toki, kaikkihan me olemme joskus aloitteneet veneilyn, mutta kun se tuntuu olevan tällainen huolimattomuus niin yleistä.

Lenkillä ollessamme eilen en huomennut kuusen upeata kukintoa. Nyt oli sitten tilanteen korjauksen paikka.

Vähän ennen jääkiekkomatsia laituri alkoi tyhjentyä. En tiedä johtuiko matsista vaiko viilenevästä kelistä. Lämpöä enää ulkona 13 astetta. Jäljelle jäi tiira ja me.

Kun ranta rauhoittui, tulivat linnut paikalle. Se sai minut kaivamaan Sonyn framille ja tässäpä vähän otoksia.

Tuima oli katse kun ylös tuolta päänsä nosti.

Lentävä tiira ei olekaan ihan helpoin kuvattava. Sen verran vikkelä se on liikkeissään, että perässä ei meinaa kameran linssi pysyä.

Luodolla haahkat edelleen. En tiedä, hautovatko ihan paljaalla kalliolla, mutta siinä ne ovat nakottaneet koko tämän meidän oliajan.

Viime vuonna kun samoihin aikoihin olimme täällä, kävi merikotka saaressa. Nyt ei ole näkynyt.

Tässäpä tämän reissun tarinat. Huomenna kotiin.

Seuraavaan kertaan.