Päätimme viettää viimeisen kokonaisen päivän iisisti. Muutama tunti altaalla oloa ja kun alkoi kuumottaa, lähdimme rantakadulle pällistelemään muita turisteja. Rantakatu on vieri vieressä kauppoja ja ravintoloita. Emme nyt ihan jokaisessa kaupassa käyneet mutta aika useassa kuitenkin. Välipalat syötiin jossain noista monista, mutta tuskin löytäisin samaa kuppilaa enää. Takaisin käveltiin rannan suuntaista toista katua pitkin. Tarjonta ei ollut enää niin monipuolista, mutta isohkossa ruokakaupassa käytiin ostamassa mm nenäliinoja. Ne on oikeesti halpoja versus Suomen hintoja. Lihojen vertailuhintoja ja huom , palvelutiskillä.

Hyvin oli lihan freesin näköisiä. Oikeestaan kiinnitti eniten huomiota tuon Entrcoten hinta. 34,95 kilon palan ja tuotu ulkomailta. Paikallinen entrecote maksoi vain 25,95. Hyvä liha maksaa täälläkin.

Saavuttuamme takaisin kämpille kävin palauttamassa allaspyyhkeet ja sain takaisin takuurahan, 20,- € kuittia vastaan. Ei siis riitänyt pyyhkeet, piti olla kuitti mukana. Tällä varmaan estetään naapurin pyyhkeiden aurinkotuoleilta vohkiminen.

Hotellilla sitten alkoi alustava paikkailu. Ei meinannut oikein napata tuo rättien pyörittely, mutta pakkohan se oli tehdä. Välillä kävimme syömässä läheisessä ravintolassa isot enrecote´t. Oli tosi hyvät.

Finnairin sivuilta kävin tekemässä lähtöselvitykset, jotka nykyisin kuulu itse tehdä. Mitenköhän se Pihtiputaan mummo tuonkin kännykällään hoitaa? Suotampa epäillä, että ei mitenkään.

Palasimme laukkujemme luo ja sulloimme loputkin vaatteet piiloon.

Sitten olikin vuorossa Nukkumatin odottelu.

Lauantai ja kotimatkalle.

Piti taas herätä melkein kukon laulun aikoihin. Meille kukko lauloi seitsemältä ja suihkun kautta matkavaatteisiin. Respassa huoneen luovutuksen yhteydessä seiftin avainta palauttaessani sain taas rahaa. Tällä kertaa summa oli vain puolet pyyhkeiden palautusrahasta. Olimme kuitenkin kolmea kymppiä rikkaampia, joten ei se nyt niin huonosti mennyt, kun lähtee hotellista pois. Vai halusivatko päästä meistä eroon 😉 ja siksi läksiäisistä rahaa antoivat 😉 Laukut jätettiin lukolliseen komeroon ja aamupalalle. Nyt piti tankata runsaasti, koska emme olleet tilanneet syötäviä koneeseen.

Teimme parhaamme ja täysin vastoin odottelemaan respan eteen bussia.

Vartin myöhässä se saapuikin ja me hypättiin kyytiin. Nyt ei bussi tullutkaan läheskään täyteen, joten tänne tulleista osa jäi ilmeisesti pidemmäksi aikaa tai menivät muilla kyydeillä.

Viimeisiä haettiin läheltä hiekkarannan läntistä päätä. Aamujoogaajien veryttelyjuoksut ilmeisestikin menossa. Tuolloin olimme jo hyvin lähellä lentokenttää.

Kentällä ei ollut paljon porukkaa, ainakaan Finskiin tiskillä, joten laukkujen drop-in sujui nopeasti. Turvatarkastuksissa saikin jo sitten tovin jonotella, mutta ei kuitenkaan älyttömästi.

Ensimmäisessä, suuressa kaupassa olikin jo melkoinen kuhina. Kaikki halusivat tuhlata viimeiset matkalle varatut rahansa ostamalla jos jonkinlaista. Näkyi enimmäkseen olevan tutut tuotteet, viina, tupakka ja karkit. Hinnat olivat hyvin saman kaltaiset kuin ”maissa”, joten jotain tarttui Madamenkin mukaan.

Koneeseen pääsimme hivenen etuajassa mutta lähtö sen sijaan viivästyi puolisen tuntia. Syy moiseen kuulemma Euroopan ilmatilan ruuhkat? Kenties osaksi myös Mallorcan kentän suosio. Se kun on Espanjan kolmanneksi vilkkain lentokenttä! Ilmeisesti kauttakulkuliikennettä niin paljon?

Mallorcan länsipäässä on mielenkiintoinen saari, lohikäärmeeksi kutsuttu. Näkyy kuvassa hämärästi yläosassa. https://www.caib.es/sites/espaisnaturalsprotegits/es/parque_natural_de_sa_dragonera-21716/

Olisi mielenkiintoista käydä tuolle. No, ehkäpä seuraavalla kerralla.

Tällä kertaa ei takanamme eikä edes edessämme ollut kiljuvaa lasta. Muutama vekara oli kyllä koneessa, mutta nämä osasivat käyttäytyä.

Koneessa ostettiin parit muffinssit ja mulla kahvi. Matka sujui hyvin ja sain muutaman kuvankin otettua ( tulevat tänne huomenna) .

Perillä olikin sitten myräkkää, joka vaikutti jopa koneeseen sen laskeutuessa. Välillä heilahteli rajustikin, josta kapteeni oli varoittanut kuuluttaessaan laskeutumisen alkamisesta. Mutta itse laskeutuminen, yksi pehmeämmistä ikinä. Ei oikeestaan edes huomannut milloin renkaat osuivat kiitoradan pintaan. Käsittämättömän hieno suoritus kipparilta tässä puuskaisessa kelissä.

Saimme matkalaukut, kyllä. Mutta erikoista tällä kertaa tapahtumassa oli se, että meidän toinen laukku tuli lentomme viimeisenä. Saavutus sekin 🙂

Auto löytyi juurikin samasta paikasta jonne jätimme sen. Hyvä oli huristella kaupan kautta kotiin.

Viedeoita lisään tänne jahka saan ne koneelle eri kuvauslaitteista ja editoitua.

Seuraavaan kertaan …