Tuuli oli kääntynyt itään kuten ennusteet olivat kertoneet. Parinkymmenen sentin aallot liplattelivat uimatason alle saaden välillä aikaan melkein rumpumaisen onton kumahduksen. Siitä huolimatta emme kiirehtineet poislähdön kanssa. Aamupuurot nautimme ihan rauhassa.

Matkaa kertyi vajaa kaksikymmentä mailia josta loppumatka kapeaa, osittain melkein vuonomaisessa saarien sokkelossa. Noin puolessa välissä matkaa meinasin lähteä seuraamaan jotain paikallista venettä sellaisessa 90 asteisessa käännöksessä. Siis meidän tuli kääntyä tuo vinkkeli, mutta kaveri ajoi edeltä suoraan. Kerkesin jo viimeisen reimarin ohi ajaa, kun tajusin virheeni. Onneksi paikalla oli vettä riittävästi eikä käynyt muuta kuin kunnian päälle. Opetus – älä usko mitä kaveri edellä tekee vaan seuraa karttaa 😉

Perilla saimme hyvän paikan keula kohti tuulta. Tässä vaiheessa oli vielä aisapaikoissa varaa mistä valita, mutta illalla ei enää olisi ollut. Jäi jäljelle vain paikat jossa perä on tuuleen päin. Meille se ei oiken sovi, kun aallot pääsevät uimatason alle lätkyttämään.

Ainut tuuli joka tähän satamaan ikävästi käy on juurikin nyt vallitseva itätuuli. Näillä pelataan mitä on jaettu. Eihän nämä aallot isoja ole, mitä satamaan tulee, mutta kun ne ”palautuvat” vastakkaisen telakan betonisista laiturin seinämästä. Nyt sitten Sarza niijailee lieväti koko tulevan yön. Ei kuitenkaan häiritsevästi. Vähän kuin lapsi kehdossa olisi 😉

Pieni kävelylenkki, kaupassa käynti ohi näiden entisten hiiliuunien, joiden välissä oli valkoposkihanhien pötkylöitä enempi kuin tarpeeksi.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Taalintehdas

Mielenkiintoinen historiikki paikalla on. Kannatta lukaista wikipediasta.

Taitaa olla tällä hetkellä euroopan suurin ”uuniesiintymä” mitä on jäljellä. Nämä on tehty masuunin tuotamista kuonakivistä.

Meriharakkapariskunta oli ruokailemassa. En ole ikinä ennen pääsyt näin lähelle. Kuva kännykällä ilman zoomausta. Ilmeisesti tottuneet ihmisiin kun ei oiken välittänyt meistä ollenkaan.

Ajoitus osui jälleen nappiin. Kun tulimme kaupasta ja sain ruuat jääkaappiin, alkoi sade. Se ei tällä kertaa kovin pitkää kestänyt, joten pääsimme kuivin jaloin syömään Strandhotellin ravintolaan. Rakennus on 1850-luvulla rakennettu ja hyvin säilynyt.

Palvelu oli loistavaa, ruoka maittavaa ja hinta/laatusuhde kohillaan. Iso suositus jos täällä päin liikutte. Satamakonttorissa saatiin vihje.

Tuo teraasi ei varmaankaan ole alkuperäöinen koska sen alla on ollut iso puu. Kanto on jäljellä.

Ravintolan yksi saleista, todella siisti.

Pienen huilin jälkeen pääsimme saunaan. Nyt oli tilaa, vaikka olikin muita löylyttelijöitä. Juttua riitti saaritoseikkailuista. Saunatilat perussiistit. Hyvät pehmeät löylyt. Löylyhuone on niitä ensimmäisiä, mistä lauteilta näkee satamaan. Nykyisinhän melkeimpä kaikkissa uusissa on sama ”ominaisuus”.

Nyt on kaikissa tiedotusvälineissä puhuttu tulevasta myrskystä. Hangon kärjessä jo ”pikkaisen” puhaltaa. Onneksi ei olla tuolla. Tämän alkavanam tuulen takiahan me lähdettiinkin liikkeelle. Iltapäivällä olisi jo ollut kuoppaista tulla tänne. Varsinki se selkä, Gullkrona fjärd, ennen Högsåraa.

Seuraavaan kertaan.