Ensin meinattiin olla pari yötä Seilissä, mutta muutimmekin mielemme ja siirryimme pikkaisen länteen päin. Ön (Öjen) saari on meille entuudestaan tuntematon. Valitsin tämän suojaisan paikan tuulen kääntyessä itään. Se olisi käynyt ikävästi suoraan Seilin satamaan.

Kuten pilvistä näkyy, satoi silloin tällöin ja se olikin odotettavissa. Vettä on lahdukassa reilusti. Veneen perässä pari metriä. Meillähän syvyysanturi on tuulilasin alapuolella eli varsin lähellä keulaa.

Sen verran sade taukosi välillä, että pääsin dronella kuvia ottamaan.

Saari ei ole oikein lenkkeilijän paratiisi. Ja kun vielä joka paikka oli märkänä, en viitsinyt edes koitaa mennä tuonne niemen keskellä olevalle kalliolle. Vasemmalla, aivan niemen kärjessä näyttäisi olevan syvä ranta, mutta samalla myös aika jyrkkä kallio mennä maihin. Meidän valitsemalla kohdalla on loiva kallio maihin nousua ajatellen.

Sattui Viikkari kuvaan, jota en sitä ottaessani ollenkaan huomannut. Kuva suurennettu aika reilusti ja väylä menee muutaman kilometrin päässä. On Turusta tulossa ja menossa Tukholmaan.

Alakuvassa Nauvo ja sen lähisaaret, joiden edessä menee väylä. Vain yksi purkkari näkyy siellä. Kovin on hiljaista. Paitsi Nauvon satamassa.

Muutaman kerran viskoin lippaa ja peräti yhden sain. Kasvamaan pääsi. Oli vaaksan mittainen.

Perjantaiaamuna suuntasimme etelään päin. Menimme Bolanskäriin, jossa olimme kolmisen viikkoa aikaisemmin olleet. Hyväksi havaittu paikka. Tällä kertaa emme menneet sinne lahdukan pohjalle, vaan jäimme vähän matkan päähän pohjoisemmaksi. Oli paremmin tuulelta suojassa.

Sarzan keulan yläpuolella melkeimpä metsikössä kalliossa menossa irroitustyö. Kalliot olivat edelleen kosteat ja liukkaat, joten lenkkeily jäisi seuraavaan päivään.

Yksi lohkare oli jo irronnut. Kauankohan menee ennen kuin tämä putoaa paikoiltaan pois?

Sitten tuulensuunta muuttui enemmän länteen kuin olin olettanut, joten vaihdoimme entuudestaan tuttuun paikkaan lähemmäs lahden pohjaa. Tässä kohdin olimme kuin kahden tuulen välissä eli melkein tyynessä.

Alkuilta oli lähes pilvetön, mutta lännestä lähestyi sateet vähän auringon laskun jälkeen.

Lauantaina sitten kiersimme toisen näistä saarista.

Matkalla tällainen mureneva kivi. Päältä kuten mikä hyvänsä, mutta sisältä ”höttöä”.

Nenä kohti etelää.

Eroosion irroittamat kallion palat.

Juovia.

Joku on kaapinut kalliota.

Lisää juovia.

Koloja kalliossa. Kukahan nämä on tehnyt. Varmaankin sama joka teki nuo kaapimisjäljet 😉

Ja kuten edellisellä kerralla, linnut lähtivät karkuun saaren itäpäässä.

Peräti kaksi venettä samaan aikaan. Huh tätä ruuhkaa saaren edustalla. Olikin ainut kerta kun oli ruuhkaa. Silloin tällöin kyllä yksi vene saattoi mennä, mutta yhden käden sormiin ne kerrat mahtuivat.

Tämän päivän eväät. Perunat olivat jo kattilassa 😉

Illan tullen tulivat joutsenet lähelle ruokailemaan.

Ja sitten zoomattuna kaikki ”ulos” kun pallo meni puiden taakse piiloon.

Eipä muuta ihmeteltävää tällä kertaa.

Seuraavaan kertaan.