Tänään oli vielä siedettävät tuulet, joten hyvissä ajoin liikkeelle. Silti Kumlingenin ja Houtskärin välisellä selällä oli jo aalloilla epämiellyttävää kokoa. Joutui nopeuden laskemaan 15-16 solmuun että paikat hampaissa pysyisivät. Tulipahan kansi pestyä 😉 Valitettavasti kuva tarkentui ikkunaan.

Loppumatka olikin sitten melkein kuin kanavassa ajoa. Ja liikennettä ei ollut paljonkaan.

Pilvet roikkuivat taivaalla, mutta saimme kuivina hoitaa kiinnittymisen Näsby’n laituriin. Tässä vaiheessa tilaa oli runsaasti, joten kävimme ensin tankkaamassa sen verran naftaa, että pääsemme vaikka kotiin näillä liemillä.

Rannan ravintola toimi nyt satamakonttorina. Ruokalistaakin tutkailimme mutta varhaisen ajan vuoksi jäimme miettimään. Kellohan ei ollut kuin yksitoista ja olimme kuitenkin tulleet 40 mailia, josta osan matkaa alle normi matkanopeuden.

Vaikka ilmassa oli edelleen sateen uhka, lähdimme mäen päällä olevalle kaupalle. Kaupasta emme löytäneet mitään, koska keksi siellä ollessani, että taidammekin jatkaa huomenna matkaa. Huomasimme kadun toisella puolella ravintolan, Sybarit. Siellä oli noutopöytä, johon me sitten ”tartuttiin”. Lohi- ja lihasoppaa, broiskun koipia, salaattia, kiisseliä ja kahvia. 14.-€. Kotiruokaa. Soppa oli hyvää, muut keskinkertaista.

Jossain vaiheessa vettä satoi oikein urakalla. Huomasin, että kattoluukun uuden ilmanvaihtoventtiilien ruuvien alta tuli tipoittain vettä sisään. Kun sade taukosi, kiristelin ne. Saas nähdä pysyykö nyt vesi ulkopuolella. Ei ole aikaisemmin vuotaneetkaan. Kuitenkin tämänkin reissun aikana on vettä sadellut silloin tällöin. Oisko tämän päivän aallokossa ajaminen saanut ne löystymään?

Täällä on perinneveneily ja niiden ylläpito sekä rakentaminen vielä kunniassaan. Upeita vanhoja vene- ja verkkovajoja.

Valitettavasti museoalue oli nyt maanantaina kiinni, joten sisätiloihin emme päässeet. Olemme olleet täällä joskus 6-7 vuotta takaperin, mutta eihän tämän ikäinen muista, mitä nuo rakennukset olisivatkaan pitäneet sisällään.

Hirsistä päätellen, tämäkin talo on jo kohtuullisen ikäinen.

Näiden yläpuolella mäen päällä on Pyhän Marian kirkko ja hautuumaa. Hautuumaan upea kukkameri. Perhosbaari, sanoisi Pekka.

Wikipedia: Houtskarin kirkko (ruots. Houtskärs kyrka) on kirkkorakennus Houtskarissa, Turunmaan saaristossa. Se on muodoltaan tasavartinen ristikirkko. Kirkko on puinen, ja se on punamullattu. Se rakennettiin vuosina 1703–1704 ja sen rakentamisesta vastasi pohjalainen Erik Nilsson. Kirkko vastaa tyyliltään varhaisimpia lounais-suomalaisia puisia ristikirkkoja. Kirkossa on myös vuodelta 1887 peräisin oleva alttaritaulu, jonka on maalannut Victor Westerholm. Lisäksi kirkonpihan tuntumassa on tapuli, jonka alaosa on rakennettu vuonna 1753 ja yläosa vuonna 1871.

Kellotapuli on myös säilynyt hyvässä kunnossa.

Kirkon pohjoisen puolella on hiljentymisen paikka. Meri näkyy, joten saaristolaisten ominta näköalaa.

Ja niin kuin kirkoissa aina, niin on täälläkin kirkkolaiva.

Alttaritaulu.

Valitettavasti pitäjäntupa niin kuin muutkin museokohteet olivat kiinni. Tässä kuitenkin sen pihapiiriä.

Kunnon vanhan ajan aitaa. Se on sidottu oikeaoppisesti katajan oksilla eikä millään rautalangalla. Onneksi laitettu tukia. Muuten olisi jo aikaa sitten tuupertunut.

Ennen kuutta alkoi satama olla jo aika täysi. Vain muutama tyhjä poiju.

Saunassa kuulinkin, että eipä viikolla tähän aikaan vuodesta ole yleensä koskaan näin paljon veneitä. Viikko kaksi takaperin tietysti vielä ruuhkaakin, mutta että nyt kuun vaihteessa?

Sauna oli hyvä mutta pikkaisen ahdasta oli. Sopu sijaa antaa asenne on tarpeellinen täälläkin 😉

Seuraavaan kertaan.