Heräsimme kevyeen vesisateen ropinaan. Purkkari oli rediltä häippässyt. Varmaankin koneella poistuneet, koska aamu oli täysin tyyni. Sade väistyi länteen päin eikä edes kestänyt kauan.

Tuskin olimme aamupuurot syöneet, kun moottorivenekin lähti. Jäimme ihan iteksemme, ainakin toistaiseksi. Lähtivätkö sitten sadetta pakoon, mene ja tiedä. Alueelle on luvattu pitkin päivää sadekuuroja. Mekin odottelimme iltapäivään, ennen kuin uskaltauduimme lenkille lähteä. Koko ajan tummia pilviä kulki länsipuoleltamme ohi, mutta sitten aamusateen kertaakaan ei Sarzan kohdalla satanut.

Kiipesimme saaren korkeimmalle kohdalle, missä on ollut oletettavasti kolmiomittaustorni kiinni. Koitin goolettaakin, ja löysinkin viimein, että tässä saaressa olisi ollut sellainen kiinni. Metallisten kiinnikkeiden keskellä on tappi ja sen ympärillä kolmio.

Tämmöisen löysin, josta käy ilmi, että kyllä tällä alueella on ollut jonkin asteisia mittaustorneja.https://www.maanmittauslaitos.fi/sites/maanmittauslaitos.fi/files/fgi/GLtiedote30.pdf Kuva on lainattu tuosta artikkelista.

Heinäkasvi on joutunut puskemaan läpi harmaan, ei kiven vaan jäkälän. Ja jäkälää tässä saaressa riittää. Olis poroille ruokaa.

Alas tullessamme näimme mielenkiintoisen kalliohalkeaman. Aivan kuin joku olisi leikannut palan irti, niin että läpi näkyi. Palat sitten maassa sikin sokin.

Voi olla, että olen tämän mäntyjen kaulailun jo aikaisemmin julkaissut. Mielestäni se on mielenkiintoisen näköinen että ansaitsee paikkansa nytkin sivuillani 😉

Rannalta löysin ison sulan. En ole aikaisemmin näin isoa luonnossa nähnytkään ja oletan, että on kuulunut merikotkalle. Olen nyt sitten viimeinkin saanut sulan hattuuni 😉

Alkuillasta tuuli teki mielenkiintoisen rajauksen tuonne veteen. Tuuli tuli saaren takaa ja vasta tuolla ”osui” meren pintaan. Olisiko ollut vajaa sata metriä tuonne rajalle. Koko päivänä ei tuulet ole meitä häirinneet. Niin on suojainen tämä saaren ranta.

Niin saimme pitää tulevan yön saaren itsellämme. Ei tullut ketään.

Seuraavaan kertaan.