Päivän ensimmäinen kohde oli Merikortteli. Kivenheiton päässä satamastamme.
Jostain kumman syystä emme ole täällä ennen käyneet. Varmaankin luulin, ettei tänne saa tulla. Toki nytkään ei saa kuin perinneveneillä/laivoilla rantautua tuohon laituriin. Ja hyvä niin. Eihän tämmöiset kuttaperkaveneet kuten Sarza, sopisikaan tämän sataman tyyliin.
Osa rakennuksista näytti aika uusilta. Mutta vain nämä museo/myymälärakennukset.
Kaikki muut ovat vanhoja. Osa todella vanhoja.
Museossa on näytteillä vanhoja veneitä sekä siihen liittyvää rekvisiittaa. Myös upeita pienoismalle entisajan veneistä.
Entisaikoina porukan on ollut pakko olla kekseliäitä pärjätäkseen merellä liikkuessaan. Kuten tämä ankkuri. Me pikkupoikina sidoimme köyden kiven ympärille ja se oli sitten ankkuri. Eihän sellainen pidä tietenkään mitään, jos vähänkin tuulee. Nämä ovat tehneet astetta pitävämmän version kiviankkurista. Varmasti toimiva keksintö.
Samoin ennen minulle näkemätön on tämä ruorin paikoillaan pitämisen vekotin. Yksinkertainen, toimiva juttu. On jopa kolme ”säätömahdollisuutta”. Kyllähän tuo ruori satamassakin heiluisi koko ajan, jos sitä ei millään sitoisi. Tällä tavoin estetään läpiviennin turha kuluminen.
Päästiin oikeaa helmeä katsomaan. Iso, muoveilla päällystetyn rakennuksen sisällä oli tekeillä kaunotar.
En ole ennen livenä nähnytkää tällaista rakennusurakkaa. Käsittämättömän hieno kokemus. Todella tuhdit kaaripuut, joihin kiinnitetään lankut molemmin puolin. Ei ollut mittaa mukana, mutta näytti olevan 5×6 tuumasia ja kaksi rinnakkain, joihin sitten 3×6 (tai 7) tuumasia lankkuja kiinnitetään.
Kölipuiden viereen oli kiinnitetty lisää noita 5×6 lankkuja. Ulkona olikin sellaisia ”höyrystimiä” eli pitkiä laatikoita, joihin nuo lankut laitetaan lämpiämään ja sitten kuumina asennetaan että taipuisivat paikoilleen. Kovvoo hommoo.
Ylempänä kiersi rakennustelineet ympäri laivan runkoa, joten pääsimme ihastelemaan tätä työtä joka puolelta. Vahinko vain nyt ei ollut ketään töissä. Ehkäpä silloin ei oltaisi päästy katsomaankaan? Ylhäällä oli ”näytillä” kupariniitti. Kokoa oli aika riittävästi, mutta niin on kohteellakin, mihin se niitataan. Tai sitten on ”vain” kuparinaula? https://www.emelia.ax/galeasen-emelia-vaxer-fram
Tuolta lisätietoa projekstista.
Vähän jäin ihmettelemään ison purjealuksen syväyttä. Valmiina pitäisi kulkea kahden (2) metrin syväyksellä. Painoa kuitenkin kiululla tulee olemaan 100 tonnia.
Projekti tarvitsee valtavasti puuta. Siksipä niitä on kuivumassa taapeleissa alueella. Oli täällä myös niita ”ohuempiakin” lankkuja, mutta tässä nyt sitä järeämpää tavaraa. Joku puuseppä on minulle aikoinaan kertonut, että vasta kolmen vuoden jälkeen noita voi käyttää, sitten ne eivät enää ”vetele” mihinkään suuntaan, kun niitä työstää. Nämä ovat ns tuppeen sahattuja.
Tulevaisuuden nuoret saavat sitten upeita purjehduskokemuksia tämän laivan kannella.
Jos ei vielä fiilis ollut kohillaan, alkoi se tämän kuvan jälkeen olla 😉
Vaikka me molemmat olemme jo parhaat päivämme nähneet, olemme samalla levelillä kuitenkin 😉
Aallonmurtajan päässä on merimieskappeli. Kaikessa yksinkertaisuudessaan kuitenkin vaikuttava ja pysäyttävä.
Oli alueella mielenkiintoinen penkki. Missä kohdin on miellyttävin kohta istua?
Joko tarkoituksella tehty tai sitten vain ajan patinoima. Saattaapi olla esimerkki siitä, kun ei ole tarpeeksi kauan kuivatettu taapelissa?
Lähtöjädelle kun tulimme, oli se iso purjelaiva juuri lähdössä. Uljaan näköistä on tällaisen hidas lipuminen satamasta. Tuossa touhussa ei hötkyileminen auta.
Menimme Sarzalle sulattelemaan näkemäämme. Saatoi myös olla jaloille hyvä saada pientä taukoa.
Seuraava kohteemme oli pienoimallien kaupunkinäkymää 1920-luvulta. Eli tällaiselta Maarianhamina näytti 20-luvulla ja ketä asui missäkin talossa. Mielentön projekti kaikkine historiatietoineen.
70 eläkeläistä rakenti 25 vuotta näitä pienoismalleja. Hatun noston paikka.
Länsisatamaa.
Itäsatamasta vähän matkaa etelään tai sen läheistä paikkaa.
Linkistä lisä infoa rakennusprojekstista.
Jos Ahvenanmaan historia kiinnostaa, tässä hyvä linkki:
https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000008010010.html
Kävelykadun varella olevissa putiikeista ei nyt oikein löytynyt mitään ostettavaa. Paitsi Madam löysi yhden hienon majakan. Kävelykadun toisesta päässä olevasta Tyger&Sånt kaupasta löytyi lokki. Tästä kaupasta olemme ostaneet melkeinpä joka reissulla jotakin.
Hyvillä mielin menimme Dino’s ravintolaan syömään. Oli vähän erilainen hampurilaisen sämpylä.
Varmaankin kuumalla raudalla polttaneet logonsa tuohon päälle. Hieno oivallus.
Tässä samaisessa ravintolassa vietimme minun 70-vuotis juhlaillallisen pari vuotta sitten.
Seuraavaan kertaan.
Merellä ja muuallakin 