Emme jääneet kaivelemaan neniämme Sandvik’iin, vaan irroitimme Sarzan poijusta heti aamupalan jälkeen ja suuntasimme pohjoiseen. Kiitos naapuriveneen Nibuksen kipparille jeesaamisesta.

Ensin oli tarkoitus ajaa viralista väylää pitkin, mutta siellä oli yllättävänkin kookkaita aaltoja, joten muutin suunnitelmaa. Merellä pitää aina olla ”hihassa” plän B. Kökarista lähtee pohjoiseen myös sellainen katkoviivoilla merkitty väylä, jota nyt sitten noidatin. Sinne oli laitettu muutama viitta sekä kummeleita merkitsemään missä väylä kulkee. Ilmeisesti viitat eivät ole kauan olleet, koska niitä ei ole meidän merikartassa. Plotterin kartassa ne ovat. Mutta minähän päivitinkin tämän kartan täksi kesäksi. Edellisessä, vuodelta 2014 niitä ei ollutkaan, koska olemme ajaneet ennenkin tätä pitkin.

Tällä väylällä ei ole ruuhkaa. Sen ymmärrän, etteivät pujeveneilijät tänne tule, koska on paikka paikoin tosi kapea. Hankala ellei mahdoton luovia, jos ei koneella halua ajaa. Tosin tällä tuulen suunnalla ei olisi edes purkkarin tarvinnut tehdä yhtään kryssiä.

Olin etukäteen katsonut saaren. Partiolaisten merkitty paikka. Tässä saariryhmässä olisi ollut useampikin paikka, mihin veneensä olisi voinut kiinnittää. Heidän merkitsemiä satamapaikkoja on todella paljon saaristossamme lähestymisohjeineen. Suosittelen tutustumaan, jos entuudestaan ei ole tuttu. Edellyttäen, että ylipäätään haluaa luonnon satamissa yöpyä.

Kuvasta vasemmalle meidän veneestä sopisi vaikka isommallakin purkkarilla rantautua. Melkein äkkijyrkkä ranta ja vettä yli kolme metriä.

Sarzan perän puoleinen saari, Bergskär, olisi ollut parempi, mutta kun siihen tuuli suoraan.

Yksi liina kiveen ja kaksi kalliokiiloilla. Pikkasen oli haasteellista saada noita kalliokiiloja kiinni.

Vesi on kirkasta ja ympärillä pyöri runsaasti lintuja. Täällä ei siis lintuinfluensa ole vaikkuttanut, ainakaan vielä.

Tästä kohtaa saarta oli tosi hankala lähteä tekemään mitään saarikierrosta. Joka puolella katajikkoa tai kanervikkoa. Aina ei voi onnistua kiinnityskohtien valinnassa, ei läheskään joka kerta. Jälkeen päin huomasin, että olemme olleet 6-7 mailia pohjoisempana Otterkloppenin saaren rannassa aikaisemmin. Se olisi ollut parempi vaihtoehto ajatellen lenkkeilyä. No, tulipahan tämä saari nyt nähtyä.

Videoon valitsin musiikiksi Yksinäisen saarnipuun by Junnu Vainio. Leikitään, että tuo kallion päällä pihlaja olisi nyt se 😉

Seuraavaan satamaan.