Madam kävi aamusaunassa minkä jälkeen kauppareissulle.

Satama alkoi tyhjentyä tai ainakin veneet vähentyä, jos ei nyt ihan tyhjentynyt. Mekin päätettiin vaihtaa maisemaa, mutta ensin kävimme tankkaamassa masumme Kasnäs Paviljongin seisovasta pöydästä. Mielestämme hinta/laatusuhde on kohillaan. Salaatteja ja kaloja alkupaloiksi ja pääruokana tänään oli possun ulkofilettä ja uuniahvenfileet. Nam.

Nyt ei kerennyt ottaa päikkäreitä vaan heti miten reissun päälle.

Ensin ajoimme kohti pohjoista, Högsåran ohi. Ainakin kauempaa katsottuna oli täynnä. Siitä sitten luoteeseen Helsinholmenin ohi kohti Gullkronaa. Alunperin meidän piti mennä Dalskäriin, mutta siellä näkyi olevan jo muutama vene ja lisää oli menossa, joten menimmekin sen itäpuolella olevaan Bolanskäriin. Tälle tuulelle suojaisa lahdukka. Emmekä olleet täällä ennen olleet, joten uusi kohde jälleen.

Keskellä tuota lahdukkaa on viitisen metriä vettä, mutta Sarzan alla ei ole kuin pari metriä. Tuo vasen ranta on syvempi, mutta päivällä siihen kävi tuuli, siksi valisimme tämän puolen lahtea. Vasemman puoleinen saari on helppokulkuinen kiertää, jonka me myös teimme. Nämä ovat olleet kaksi eri saarta, koska tuo välissä oleva kannas ei todellakaan ole kovin paljon meren pinnan yläpuolella. Siihen oli ladottu kiviä helpottamaan kulkua kastelematta kenkiään.

Saarikierroksen alkumatkalla oli heti tämmöinen luonnon”oikku”. Vaalea kivi, joka kauempaa katsottuna näytti aivan merikotkan päältä. Selkeesti nuo on ladottu tuohon, mutta että tuo päällimmäin…

Eroosio on täällä tehnyt aikamoista ”jälkeä”. Isoja kallion lohkareita irroitellut useammastakin kohtaa. Nuo eivät olleet mitään pikkukiviä.

Toisella puolella saarta oli pari Tukkasotkaurosta. Pulahtivat kiireen vilkkaa mereen, kun meidät havaitsivat. Aika usein käy, että paikalliset asukkaat eivät meistä turisteista oikein välitä.

Ulkomeren puolella rakkolevää, joka kohtuu hyvässä kunnossa. Ei ihan kokonaan liman peitossa, joten toivoa on merivesi on vähän puhdistunut.

Kovat tuulet tehneet monelle puulle ikäviä juttuja. Mutta täälläpä ollaan aika sitkeitä, eikä ihan pienistä luovuteta. Tämäkin jatkaa vain kasvuaan, vaikka koko juurakko on pikkaisen tavallisuudesta poikkeavassa asennossa. Ja ei kun latva kohti taivasta.

Ja toinen mennyt poikki, mutta sitkeästi vaan sinnittelee. Tämäkään ei ihan eilen ole poikki mennyt. Käsittämättömän sitkeä on luonto.

Täälläkin on retkeilty, mutta eipä ole nuotiota ihan heti käytetty, kun jo puita alkaa kasvamaan.

Päätimme ”palkita” itsemme kakkupaloilla lenkin päätteeksi. Olihan kulutetut enrgiat saatava pikaisesti takaisin 😉 Nämä olimme ostaneet Kasnäsistä juuri ennen lähtöä. Olihan makoisia.

Siinä kahvia särpiessäni huomasin joutsenet lähestymässä. Niinpä äkkiä kuvaamaan. Eivät halunneet olla linssiluteita, vaan poistuivat paikalta varmaankin närkästyneenä.

Niin oli saaren itäpää kierretty. Ja eipä aikaakaan, kun saimme toisen veneen tähän rauhalliseen lahdukkaan. Sattumoisin oli myöskin Finmar. Meidän Magnumia hivenen pienempi, Captain.

Olivat menossa tuonne lahden pohjukkaan, mutta varottelin matalasta vedestä. Niinpä suuntasivat neuvojeni mukaan tuon ison männyn kohdalle, jossa vettä riittää vaikka purkkarille.

Kun he olivat kävelyllä, kävin jututtamassa ja kysymässä ”lupaa” dronen lennätykseen. Vaikutti oikein miellyttävältä pariskunnalta. Ei kuulemma ollut mitään sitä vastaan, että heidän veneensä näkyy videolla. Mielestäni kuuluu hyviin tapoihin kuitenkin kysäistä.

Lennätyksen tein vähän ennen auringon laskua.

Yöllä otin vielä ikkunan läpi kännykällä yhden kuvan.

Lauantai 15.7.

Seuraavana aamuna saaren tilanteessa ei muutoksia;-)

Nyt olikin vuorossa saaren läntisen osan kierros. Etelärannalla oleva puu ei jaksanut enää, mutta me jaksettiin 😉

Tämä keltainen kaunokainen jaksaa vaikka ympärillä kaikki muut kuivuneet. Olisiko ollut niin, että sai aikaan muiden kuvumisen?

Aivan läntisellä osalla saarta tunsin jotain valloittajan elkeitä 😉

Ehkäpä en ollut ensimmäin jka on tämän kallion valloittanut, mutta tunne, se on pääasia.

Jos minä olen kuin jylhä tammi, hah hah, ei tällä enää ole mitään jylhää. Öttiöiset ovat nakertaneet kohta ontoksi koko keksinnön. Mutta hieno se siitä huolimatta on.

Loppupuolella kierrostamme saaren ohi ajoi pari moottorivenettä. Joko niilla oli kilpailu tai sitten olivat kaveruksia. Veikkaan jälkimmäistä. Hidastivat yhtä aikaa ja ilmeisesti olivat menossa Dalskäriin.

Loppupuoli saarta kiertäessä vaikeusaste kohosi huomattavasti. Jyrkkiä kallio-osuuksia tai sitten pientä oikomista melkeinpä ryteikössä. Oli siellä polkukin, mutta eipä ole pitkiin aikoihin kuljettu, kun melkein umpeen mennyt. Ja hämähäkin seittejä. Välillä otin oksan, jolla huidoin isommat verkot edestäni pois.

Tuuli on tänään ollut hyvin vaihtelevaa. Ei niinkään suunnaltaan mutta voimakkuudeltaan. Välillä melkeinpä tyyntä ja välillä voimakkaitakin puuskia. Melkein 10 m/s puuskat merisään mukaan.

Jos ei mitään järisyttävää loppuillasta tapahdu, niin seuraavaan seikkailuun.

Lopuksi vielä eiliseltä video auringonlaskun aikoihin.