Olimme jo eilen päättäneet vaihtaa maisemaa ja mennä Tammisaareen. Nyt sitten oikeeta tuulta pakoon. Tulevaksi yöksi ja aamuksi luvattu merelle kovaa, n 14 m/s ja puuskissa jopa 20 m/s tuulta. Ei olisi kiva olla ulkomerellä saaressa. Silloin siellä on piru irti. Emme siis jää sitä odottelemaan vaan kokka kohti Tammisaarta. Saattaapi olla, että joudumme useamman yön täällä viettämään, jos ennusteita on uskominen.

Mitä lähemmäksi pääsimme, sitä vilkkaammaksi liikenne alkoi käymään. Ajoittain voisi jopa ruuhkaksi sanoa. Mutta nyt kaikki osasivat ajella niin kuin merellä pitää ajella, joten tämäkään kohtaaminen ja ohittaminen ei tuottanut mitään ongelmaa vaikka kohta oli suht kapea. Kyllä nämä pienemmillä veneillä kulkevat tietävät, miten täällä pitää mennä 😉

Varsinaiseen satamaan päästyämme näytti aluksi melko täydeltä. En kuitenkaan pelästynyt, ainakaan paljoa, vaan Sarza lipui hissukseen lähemmäs perinteistä paikkaansa. Ja kuinkas ollakkaan, se oli vapaa ja vieressä olisi ollut vielä aika monelle muullekin veneelle tilaa.

Satamatoimistossa kävimme maksamassa suoraan kahdeksi yöksi. Pikku piipahdus veneelle kiinnittämään todisteet kaiteeseen maksun suorittamisesta ja sitten kaupungille.

Kävelykadun yli on laitettu näytteille poppanoita tai jotain sellaisia roikkumaan. Sitähän tietenkin piti tulla ihmettelemään. Näitä oli monessa kohdin tätä Kuninkaankatua. Sattumoisin tämä on Suomen ensimmäinen virallinen kävelykatu. Taisimme saada Madamen Sindi-siskolta vinkin tähän näyttelyyn.

Tuolta torin kautta kohti vanhaa kaupunkia ja kiinnitin huomiota tossupariin aidan päällä. Voi olla, että olen aiemminkin kuvan näistä ottanut, mutta ikä tekee tehtävänsä ja nämä ovat aina uusia kokemuksia 😉

Tästä ei ollutkaan kuin muutama metri ja näkyvälle tuli elokuvateatteri. Tämä on Suomen vanhin edelleen toiminnassa oleva elokuvateatteri. Linkistä lisää tietoa. https://cms.visitraseborg.com/fi-FI/page/61238ef4a173923334968bd1

Koska meidän perinteinen kahvilamme oli kiinni nyt sunnuntaina, piti jatkaa matkaa vanhan kaupungin sydämeen ja etsiä kahvilaa sieltä. Täällä korttelit ovat saaneet omat nimensä. En tiedä viittaako tämä nimi minuun, mutta ikuistettiin kuitenkin. Linkistä voi lukea enemmä https://www.visitraseborg.com/fi/nae-koe/tammisaaren-vanha-kaupunki/

Löydettiin se mitä oltiin etsimässä. Oikea traditionaalinen vanhan ajan kahvila upeine pihapiireineen.

https://cms.visitraseborg.com/fi-FI/page/5c3c21152f12a04360a5c801

Kyllä kannatti tulla. Todella maukkaat kakkupalat eikä hintakaan ihan paha. 6,50 € per pala, vieläpä täällä leivottu. Sorttimenttiakin oli useampia, joten tuotti pieniä vaikeuksia valita kahta erilaista, joita sitten saimme jakaa. Palvelu oli myös erittäin ystävällistä. Meinasin alussa mogata oikein kunnolla. Kahvi tarjoillaan täällä pienistä, vanhan ajan kahvikupeista. Ja tietysti pöytiin tuotuina. Minä meinasin kysäistä, että eikö ole kunnon mukillista, kunnes tajusin paikan luonteen. Enkä sitä paitsi nähnyt mukin mukia kahvikuppien hyllyiltä. Vähän jäi mietityttämään, että eihän tämä fingerporillinen kahvia riitä mihinkään. Vaan eipä hätää. Hetken päästä nuori mies tuli kahvipannun kanssa tarjoamaan kahvia lisää. Olisko pikkasen hävettänyt, jos olisin siitä mukista kysynyt. Seurueita oli useampiakin kieliä puhuvia, sen minkä nyt saatoin kuulla. Ilmeisen suosittu paikka. Enkä ihmettele yhtään. Tuotteiden laatu, palvelun taso ja miljöö, se on siinä. Oikeestaan ainut pikku juttu joka pisti silmääni oli se kahvin lisätarjoileminen. Se oli pitänyt tehdä oikealla kuparipannulla, mutta nyt se tuotiin kahvinkeittimen lasikannulla. Okei, annetaan anteeksi. Olisi vain kruunannut tämän kokonaisuuden. Veikkaan että 99 % vierailijoista ei kiinnitä huomiota moiseen, mutta minä vanhana hovimestarina kylläkin.

Mutta valitettavasti kaikki päättyy aikanaan ja meidänkin oli jatkettava matkaa.

Näissä ulko-ovissa puuseppää on tarvittu. Ei onnistuisi ihan joka pojalta tai tytöltä näiden värkkääminen. Ryhti on ajan saatossa pikkaisen notkahtanut, mutta eipä se meikeläiselläkään enää ihan kohillaan ole. Sitä paitsi, veikkaan että nämä ovet ovat tuplat meikeläisen ikään verrattuna 😉 joten ei ihme, jos vähän joutuvat nojaamaan toisiinsa.

Sateen uhka oli koko iltapäivän tehdessämme pientä kierrostamme. Jouduimme jopa kiirehtimään takasin veneelle, kun näytti ”pahalta”, mutta sekin pilvi meni lopulta länsipuolelta ohitsemme. Kuten lukemattomat muutkin tummat pilvet tekivät. Viimein kun aurinko teki laskuaan, pilvet tekivät mielenkiintoisia hahmoja. Onko tuo sitten buudeli tai nalle, katsoja päättäköön.

Merivesi on illan aikana noussut 20-30 cm. Osin tuulen ansiota ja osin, koska ilman paine on laskenut aika paljon. Se kuulemma aiheuttaa enemmän veden nousua kuin tuulet. Minä olen aina luullut, että se on tuulien aikaan saannosta. Eilen kuulin radiosta meteorologin kertomana tämän tiedon. Eipä mennyt eilinen siis hukkaan.

Seuraavaan kertaan.