Upea aurinkoinen sää ja jälleen lähes tyyni meri antoi meille kuopattoman matkan kohti Kaivokaria.

Liikennekään ei haitannut menoamme. Vasta loppumatkasta tuli yksi purkkari vastaan. Ajelimme yli puolet matkasta cruisailuvauhtia vain nauttien tästä mahtavasta kelistä.

Rantautumispaikaksi valikoitui tällä kertaa itärannan kohta, missä on muutama kiinnityrengas kalliossa. Vesi on nyt tosi alhaalla, mutta pääsimme silti rantautumaan. Kyllä tähän purkkarillakin mahtuisi normi veden korkeudella. Nytkin veneemme perässä on vettä pari metriä. Meillähän kaikuanturi on keulasta noin kolmen metrin päässä eikä perässä.

Pienenä pisteenä Sarza2 keskellä kuvaa.

Olemme olleet rantautuneena monessa kohtaan tätä saarta. Paikan valintaan vaikuttaa tuulen suunta. Nytkin illalla puhaltaa lännestä aika voimakkaasti, mutta me olemme kuin herran kukkarossa, täysin tietämättöminä moisesta puhurista.

Tutustuminen saareen tehtiin tällä kertaa lounaisosaan saarta, jossa emme aiemmin ole käyneet. Matkalla ohitimme uutuuttaan ”hohtavan” grillin. Vanhat osat jo melein hajonneesta oli tämän uutukaisen takana. Huolella kasattu puunpolttolaitos. Kyllä tuossa kelpaa makkaransa kärventää. Vanha puistonpenkkissä on hyvä vahtia syötäviään ja tarkkailla ohikiitäviä veneitä. Keskikesällä liikennettä varmasti onkin, koska tästä editse menee pienveneväylä.

Kaupungin miehet kävivät korjailemassa wc:yä, joka on meistä katsoen vasemmalla, lahden pohjukassa. Siitä lähti polku määränpäähämme, joka oikaisee eteläisen niemenkärjen. Siellä on myöskin kalliossa lenkkejä joita halusin mennä ihmettelemään.

Melkein umpeen kasvanut polku kulki melkoisen aarniometsäisen maiseman halki mutta johdatti kuitenkin meidät toiselle puolelle saarta. Onneksi ei ollut risteäviä polkuja, joten ei tarvinnut arpoa, mihin kävelisimme.

Siellä oli leiripaikka, jossa sellainen tusija jollaista en ole ikinä nähnyt. Onhan pesukoneen rumpua käytetty jopa sumppuna (isäni käytti) mutta että tulipesänä. Onhan se tietty kestävä, rosteria kun on. Pieni hassu yksityiskohta kuvassa. Sen sisällä on Mustang kertakayttögrilli 😉

Siinä kohtaa, missä ne kiinnitysrenkaat ovat, on meille aivan liian jyrkkä kallio. Purkkariporukalle ihanteellinen äkkjyrkän rannan ansiosta.

Reissu kesti melkein puolitoista tuntia, koska tässä lämmössä ei viitsinyt ”juoksemalla” sitä tehdä. Takaisin tultua maistu juoma ja tyyni maisema.

Ja lämpöä, sitä riitti. Tämän kesän ylivoimainen ennätys kylmän meren äärellä.

Illalla seurailimme joutsen perheen ruokailua. Neljä pikkuista sai emoilta pohjasta nostamia leviä syödäkseen. Niistä videolla kohtuullisen hyvää kuvaa, joten se kannattaa katsoa loppuun asti.