Kyllä sitkeys joskus kannattaa 😉 kun jaksoin räplätä laitteen kanssa. Nyt oli hyvä nukkua, kun Webastokaan ei enää temppuillut.

Päätettiin aamulla, että lähdetään heti aamupalan jälkeen kohti Haapasaarta.

Iltapäiväksi oli luvattu navakkaa tuulta, joka sitten toteutui jopa kovempana kuin ennustettu. Olisi ollut melkoiset keikutukset, jos olisimme jääneet odottelemaan vaikkapa puolille päiville.

Näillä saarten välimatkoilla joutuu ylittämään melkoisia selkiä, joten tulee seurattua merisääpalvelua aika tiiviisti.

Käyttämäni Sailmate Nova karttaohjelma ipadissa on siitä kätevä, että tällä voi reitin suunnitella etukäteen ja sitten vain seurailee piirtämäänsä viivaa.

Tietenkin plotteri on tärkeämpi kuin mikään ipädin tai kännykän sovellutus, mutta nämä ovat ihan hyviä apuvälineitä. Meillä on sen verran vanha (2012) Garmin plotteri, jolla voi kyllä suunnitella reittejä, mutta siihen on niin peijakkaan hidasta tehdä sellaisia. Laiska kun olen, teen ne pädillä. Huono puoli pädissä on, että se ottaa GPS signaalin kännykästä, jolloin sen tarkkuus heittelee aika paljon. Meidän plotterissa ei ole wifi´ä, joten sen GPS:ää ei voi ”lainata”. Niinpä tutkittuani asiaa, ostin erillisen Garminnin GPS-laitteen.

Jo vain on tarkka laite.

Matka taittui leppoisasti ajoittaisen vähäisen tihkusateen saattelemana. Mitä lähemmäs Haapasaarta päästiin, sitä isommaksi aallot nousivat, joskaan ei paljon hidastaneet menoamme.

Puokki toivotti massiivisella läsnäolollaan meidät tervetulleiksi lähestyessämme saarta. Saarelaiset rakensi sen luotsitoimintansa tueksi 1862.

Wikipediasta voi lukea lisää saaren värikkäästä ja monipuolisesta historiasta.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Haapasaari_(Suomen_entinen_kunta)

Sisääntulo on aika ahdas, mutta syväyttä on yli kolme metriä.

Suojaisaan lahdukkaan päästyämme suuntasimme Sarza2:n kohti pientä vieraslaituria. Eipä tarvinnut arpoa, mahdummeko. Se oli tyhjä. Vaikka olikin lauantai ja kesäkuu, ei merelläkään ollut liikennettä. Emme nähneet tänne tullessa yhtään venettä tai laivaa. Ehkäpä kolealla ilmalla on osuus asiaan? Tai sitten koulujen päättäisjuhlat.

Entuudestaan tiesimme, että kaupalle pitää mennä. Jos ei ole tarvetta ostoksille, niin ainakin maksamaan satamamaksu. Tämähän on Suomen pienin osuuskauppa ja ympäri vuoden auki.

”Sorruimme” kuitenkin ostamaan jotakin pientä. Pitäähän sitä jokunen euro jättää, että kauppa olisi jatkossakin auki.

Maksaessamme satamamaksua kävi ilmi, että ihan ykkösiä ollaan.

Ainakin tälle kaudelle 😉

Edellisellä kerralla taidettiin olla seitsemäs vierasvene sille kaudelle.

Ruuhka alkaa vasta vähän ennen Juhannusta. Ruuhkaksi se tässä satamassa menee aika pienestä, koska laituriin ei mahdu kovin montaa venettä ja muualle ei saa rantautua, ainakaan yöpymistarkoituksella.

Erään paikallisen mukaan eivät välttämättä haluakaan enempää veneilijöitä tänne. Arvaahan sen. Suurempaan joukkoon mahtuu enemmän törppöjä;-)

Kaupan edessä oleva kioski aukeaa vasta tulevana viikonloppuna, joten eipä saatu kahvia sieltä. Sen sijaan orvokit sen edustalla ovat upeita. Ja niitä on paljon.

Laiturin molemmin puolin on tutusti linnunpesät.

Veneestä katsoen oikealla lokin pesä ja vasemmalla mustakurkku-uikkun.

Muutaman kerran kun kävelin sillalla, lokki alkoi jo tottua minuun, eikä enää lähtenyt hautomishommista mihinkään.

Kolme munaa näkyi siellä olevan.

Uikut olivat vielä aamupäivällä rakennuspuuhissa. Mutta kuinkas ollakkaan, illalla oli jo yksi valkoinen muna pesässä. Ne ovat vähän arastelevampia kuin lokit. Lähtee heti hautomasta, kun kävelee sillalla rantaan.

Hain vettä ja kun tuon huomasin, lopetin veden tuonnin, ettei kylmässä ilmassa munalle vain kävisi hassusti.

Tyhjässä autonrenkaassa näkyi lokki myös hautomispuuhissa. Kerran kun olimme täällä, silloin olivat jo poikaset kuorituneet. Toisella kertaa tämä aivan sillan kupeessa olevassa kuoriutuivat poikaset sen päivän aikana, kun olimme täällä. Vanhassa plogissa siitä kuvia.

https://merellajamuuallakin.com/2020/06/12/11-6-haapasaareen/

https://merellajamuuallakin.com/2020/06/12/12-6-haapasares-edelleen/

Tässä kävi kotkalainen Tiiskeri, jonka kippari kertoi, että kaupasta saa lainaksi kirkon avaimet. Menin uudelleen kauppaan niitä hakemaan ja nätti on kirkko. Tämä on rakennettu 1858 eli alkaa olla jo aika iäkäs.

Erikoisenäköisellä uunilla sitä ennen vanhaan lämmitettiin kirkkoa.

Tuollaista en ole ennen nähnyt. Lämmistysripoja aika runsaasti, joten kaippa tuon lämmöntuotanto riittää. Jotenkin kuvasta saa sellaisen käsityksen, että puita voi lisätä kahdesta luukusta? En tarkistanut oliko asia näin.

Saaristossa on jokaisessa kirkossa kirkkovene. Niin on täälläkin. Kooltaan ehkäpä vähän pienempi, kuin mitä olen muissa kirkoissa tai rukoushuoneissa nähnyt.

Entisessä koulussa toimii niin museo kuin kirjasto. Lisäksi rakennusta saa vuokrata. Nyt sen olivat vuokrannut 12 hengen ryhmä. Nuoria aikuisia.

Miehet olivat innokkaita kalastajia. Sitä en tiedä, menikö munat pataan enkä tohtinut moista asiaa heiltä udella.

Luokkahuoneen kalustoa museoituna kera rekvisiitan.

Emme päässeet katsastamaan muita luokkahuoneita, koska ne olivat nyt ”asukkaiden” käytössä. Samoin oli jumppasalin laita.

Porstuassa Madan löysi uuden kipparin. Saas nähdä miten mun käy.

Huomenna olisi tarkoitus jatkaa matkaa, edellyttäen, että meri vähän tyyntyy. Nyt puhaltaa taas reippaasti, joten kuoppaista olisi jos lähtisi liikenteeseen.

Seuraavaan kertaan.