Yöllä satoi kaatamalla ja aamupäiväkin oli pilvinen ja puuskainen tuuli välillä heilutti venettämme.

Puolen päivän jälkeen päätimme lähteä katsomaan käsityöpajaa, joka on reilun puolentoista kilometrin päässä. Jos ei muuta, niin saa ainakin liikuntaa.

Ainakin päältäpäin hieno majatalo aivan tien vieressä. Näkyi olevan myynnissä. Siitä jollekkin business.

Etana näytti sarvensa, joten taitaa loppu päivä olla poutainen.

Nyt pitäisi tietää, koskeeko lupaus vain päivää eikä iltaa 😉

Ennusteet lupailevat illaksi jopa ukkosia, joten onkohan tällä mennyt sekaisin ennustukset.

Katajia siellä täällä apilaniityllä.

Puuaita reunustaa niittyä, joten onko ollut eläinten ulkoilualueena?

Nyt ei ainakaan näkynyt yhtään nelijalkaista liikkeellä.

Onko niitty ollut ennen kivikkoinen metsä ja tässä olisi sitten sieltä poimitut kivet ja klapeiksi tehdyt puut.

Oli muuten sitten pikkaisen pitkä tuo aita ja kääntyi vielä tien varresta tontille.

Viimein tulimme pajalle. jossa oli päätalon edustan piha vimosen päälle hoidetun näköinen.

Männiku Käsitöötuba OÜ

Taiteilija oli sen verran koristellut ateljeensa seiniä, ettei voinut erehtyä paikasta.

Seinällä oli lukuisia kunniakirjoja tästä palkitusta Sirje Tuur’sta. Myynnissä oli jos jonniinmoista käsin tehtyä tuotetta. Tuosta linkistä voit tilata tuotteita, jos ei paikan päälle eksy. https://www.mktb.ee/

Seinällä roikkui iso ryijy. Kertoi sen nimeksi Koronaryijy. Oli kuulemma tehnyt sen koronan aikaan, kun koko saari oli suljettu ulkopuolisilta. Puhui hyvää suomea ja kertoikin, että isovanhemmat olivat suomalaisia.

Vähän kauempana Sarzasta on nostettu purkkari maille. Mielestäni se oli jo tuossa kun kävimme täällä 9 vuotta takaperin. Kunto ei niistä ajoista ole yhtään parantunut, päin vastoin.

Illalla tuli kova ukonilma. Mutta vähän sitä ennen kävin ilta-aurinkoa ihmettelemässä.

Sain koostettua videon meidän museokierroksesta. Ota rento asento ja nauti näkemästäsi. Kasto vähän yli vartin.

Seuraavaan kertaan.