Koska viime keväänä vähän lusmuilin pohjan kanssa, piti nyt sitten tehdä vähän enempikin kuin olisin halunnut. Ns myrkkyväri oli lähtenyt isoilta alueilta pois ja siten syksyllä oli kaiken karvan kasvustoa ihan liikaa. Niinpä maalasin tartuntan parantamiseksi siihen tarkoitetun kerroksen ennen myrkyn levittämistä.

Vihreiden välissä tuo harmahtava osio sitä tartuntamaalia. Nyt täytyy toivoa, että projekti onnistui. Perävetolaite sai myös uuden sävyn. En raaskinut ostaa kallista harmaata, joten tyydyin ruotsalaiskaupan halpaan siniseen.

Tästä sain sitten heti kommenttia, että eihän Volvo Pentan perä ole tuon värinen. No nyt on.

Ankkuriköysi meni myös uusiksi. Vanha luisti, joten sai taas harjoitella pleissaushommaa. Ei muuten olekaan ihan helppo juttu tämmöisen 16-lyödyn köyden pleissaus.

Mielestäni onnituin aika hyvin. Sidoin vielä langalla tuon silmukan pienemmäksi, ettei pääse liikaa nuljuamaan tuon ketjulenkin kanssa.

Sitten olikin vuorossa ankkurivinssin korjailua.

Pyörä, joka vetää niin köyden kuin ketjunkin sisään, oli kulunut pahemman kerran köyden vetokohdalta. Kuvassa näkyy hyvin nuo kulumat. Liimasin metallipalat kiinni, jotta tartunta olisi parempi. Luotan nykyisiin liimoihin, mutta aika näyttää, kestääkö.

Ainakin rannan testauksessa toimi moitteettomasti, mutta vasta käytäntö merellä kertoo totuuden. Uusi osa maksaisi liki 300 euroa, siksi aloitin korjailun.

Vielä piti vähän hifistellä. Mittaritaulu on tehty tiikkivanerista, ja mielestäni sen oli aivan liian vaalea. Siksipä irroitin sen ja petsiä päälle. Lakkaa muutama kerros ja vuolaa. Paljon parempi nyt, vaikka tulikin aavistuksen liian tummaksi.

Nyt alkoi Sarza2 olla vesillelasku kunnossa. Toki kyljet käsittelin pesun jälkeen keraamisella pinnoitteella. Vahaa en enää käytä. On niin paljon helpompi laittaa keraaminen.

Kannen ja ja ohjaamon kyljet pesen vasta laiturilla. Nyt saa kelvata tuommoisena.

Sitten se paras hetki veneilyssä.

Kuljetus Ekblad hoiti jälleen mallikkaasti vesillelaskun 15.5. puolen päivän aikoihin.

Tapani mukaan tein pienen testiajon. Suoraan ulos ja Rövarenin kautta katsomaan, kuinka Kaparen oli saanut uuden laiturin. Olenkin ihmetellyt jo vuosia, koska saadaan tällainen laituri tähän upeaan saareen. No nyt on. Ja oli jo heti iso Targa majoittunut siihen.

Tuolta sitten Skattalle tankkaukseen.

Svinön kanavan kautta kotisatamaan ja omaan pilttuuseen. Kaikki tuntui toimivan hyvin, joten reissuja sitten odottelemaan.