Aamulla herättiin luvattuun vesisateeseen. Ajoittain tulikin aika reilusti. Saatiinpahan tietää, mistä katto vuotaa. Peräti kahdesta paikkaa tiputteli. Tutkan maston juuresta ja toinen aurinkokennotuuletin tuulilasin yläpuolelta. Eipä vuotaneet viime kesänä. Tietääpähän mikä on illalla hommana 😉

Sade hellitti vasta puoli kaksi, joten saatoimme alkaa valmistelemaan lähtöä.

Naapurivene lähti vähän ennen meitä, joten meillä oli helpompi irrottautua laiturista, kun ei tarvinnut vahtia josko heitä olisimme kolhineet. Tuuli olisi pikkuisen haitannut meidän lähtöä, jos he siinä olisivat olleet.

Koska tämä saari ei ole lähelläkään mitään väyliä, piti tehdä pikkuisen kotiläksyjä varmistaakseni turvallisen siirtymisen lähimmälle väylälle. Mahdollisuuksia oli paljon, mutta valitsin kartalle tulleen ajoreittimme. Olisi tietysty voinut saaren eteläpuoleltakin mennä kokonaan valkoista vettä pitkin, mutta se olisi vähän kiertänyt. Lisäksi siellä olisi ollut jonkinmoista aallokkoa, kun tuulta oli kuitenkin sellaiset 10-11 metriä sekunnissa. Merisään mukaan n metristä. Nyt ei ollut aalloista haittaa lainkaan.

Inkooseen ajaessa ei ollut juurikaan liikennettä .

Tankkauspaikallekin päästyämme, vapautui paikka sopivasti, joten päästiin liruttelemaan dieseliä tankkiin. Tuollaisen 367 litran valuttaminen kestää tovin, kun ei ole mitään suurtehopumppua. Ja vaikka olisikin ollut, en olisi käyttänyt. Sillä on tapana purskutella yli, koska meillä ei ole niin isoa menevää putkea tankkiin, että kestäisi sen runsaan tulon.

Meriasemaksi täällä on halpaa dieseliä. Muualla maksaa pari euroa tai mieluimmin vähän yli. Nyt ”vain” 1.861 / lt €.

Kaupassa piti käydä, vaikka nyt ei paljon tarvinnutkaan ostaa. Sitten rannan uusittuun ravintolaan syömään. Tällä kertaan tyydyttiin burgereihin, jotka olivatkin hyviä ja reilun kokoisia. Eipähän tarvitse veneessä tuhrata ruuan laiton kanssa. Sitä paitsi olimme päättäneet jatkaa saman tien matkaa tulevaan yöpymispaikkaan ja sinne ajoaika on parin tunnin pintaan. Olisi syöminen mennyt turhan myöhäiseksi, kun nytkin se tapahtui vasta vähän viiden jälkeen.

Tuuli ei laantunut lainkaan, mutta ei se alkumatkasta häirinnyt. Kun Barösund lähestyi, alkoi olla jo paikoin ruuhkaa. Ja me tietysti juututtiin siihen. Ei vaineskaan. Tässä kohdin alkaa aallontekokielto, joten senkin takia olisimme hidastaneet vauhtiamme.

Tästä purkkarista olisin kyllä muuten kerennyt ajaa ohi, mutta kun kaveri ajoi niin keskellä väylää ja juuri kapeassa kohdassa, ettei taatusti olisi tykännyt, jos muutaman metrin vierestä olisin suihkassut ohi. Jos he olisivat ajaneet oikeata reunaa, kuten olisi pitänyt, ohitus olisi ollut mahdollista turvallisesti. Mutta näitä ”mulle heti kaikki” veneilijöitä riittää. Valitettavasti mitä uudempi ja isompi, sitä useimmin näin on. Ja varsinkin isot cruiserit. Ne ajavat todennäköisesti autopilotilla, koska niin viivaa pikin kulkevat ja vähät välittävät muista. Pari kertaa joutunut väistämään reimarin väärälle puolelle, etten olisi jäänyt alle tai ainakin melkein jäänyt alle.

Kartasta näkyy meidän tämän päivän reitti. Vähän yli 30 mailia.

Osassa matkaa hiljensin vauhtia vastakkaisesta aallokosta johtuen. Vaikka väylä on pääosin aika kapeaa, tuuli puhalsi pitkin sitä ränniä saaden aikaiseksi pahimmoilleen vähän yli puolen metrin aallot. Ei viitsi turhaan rynkyttää, kun ei ole pakko. Silti matkavauhtimme pysyi siinä 18 solmun tietämissä. Jossain puolen matkan tietämillä tuli siniset valot vilkkuen joku viranomaisvene vastaan. Ei ollut poliisivene. Sellainen uusi Rib-tyypinen ja neljä miestä kyydissa. Aika vauhdilla tuli.

Kohteemme, Fladalandet, ja sen ensimmäinen kiinnityspaikka olikin jo varattu, joten otin plän been käyttöön. Se olikin vapaa, joten siihen sitten. Tässä kohtaa emme aikaisemmin ole olleet, mutta olen nähnyt parikin kertaa tässä olleen isohkon veneen. Ja miksi ei olisi ollut, koska ranta todella syvä. Heti keulan edessä kolme metriä vettä.

Kuva vähän virheellinen, koska keula osoittaa pohjoiseen eikä kartta. Eli tämä on pikkusaari Fladalandetin pohjoispuolella. Ja tosiaankin, tähän tullessa on vähintään nelisen metriä vettä koko ajan. Ohiajavien aallot voivat vähän häiritä, mutta nyt ainakin liikenne tosi hiljaista. Keli tekee tällä kertaa sen, ettei ole liikennettä.

Kalliossa on yksi vanha ratanaula ja toiseen käyteen laitoin oman kallionkiilan. Tälle tuulelle erittäin suojainen paikka. Nyt Jussarön asema ilmoittaa 11/14 m/s tuulen nopeudeksi.

Lintuja poikueineen näkyi myös. Tämä perhe ei ilahtunut saapumisestamme. Kauempana näkyi toinen pesua.

Sai lintujen ihailu jäädä, kun kaivoin sikaflexin esiin ja tiivistäminen alkoi. Huominen ilta näyttää, sainko vuotokohdat kuntoon. Luvattu koko illaksi ja pariksi seuraavaksikin päiväksi reipasta sadetta. Ja hiton kovaa tuulta.

Kunnon auringonlaskua ei nähty, kun tuo pilvi tuli eteen. Tämä kuva väylän suuntaan.

Seuraavaan kertaan.