Perinteisesti vähän puolen päivän jälkeen, Eni tuli hakemaan meidät satamasta ja siten pääsimme nauttimaan Mamin kaalilaatikosta. On muuten maailman parasta.

Matkalla pyörähdimme Nesteen huoltoasemalla. Olisin tarvinnut veneeseen wc-kemikalia, mutta eipä ollutkaan. Ruuan jälkeen Enin kanssa lähdettiin Motonettiin, melkein siis Turkuun asta, ja sieltä sain tarvitsemani myrkyn. Tämä poistaa septitankin epämiellyttävän ”tuoksun”.

Tällä kertaa en jäänyt hypistelemään mitään muuta, vaikka mieli olisi tehnyt. Varmaankin sama asia, kuin naiset menee retonkikauppaan. Kaikkee pitäis hypistellä ja puolet tekis mieli ostaa 😉

Iltapäivällä saatiin jälkkäriksi kakkua ja vielä vähän ennen lähtöä jädet. Kyllä meitä taas hyvänä pidettiin.

Kauppa on aivan Laitisten vieressä, joten sinne ja neljä kassillista erilaisia juttuja ostettiin. Seuraavaan kauppaan saattaa näet olla matkaa neljä-viisi vuorokautta. Täällä merellä ruoka-asiat mitataan päivissä, ei matkan pituudessa.

Hyvä oli tulla täyden mahan kanssa, ja vieläpä Enin kyydissä, takaisin veneelle. Olisi siinä taas saanut kädet kasvaa aika pitkiski, jos kaikki nuo kassit olisi jouduttu kantamaan koko matkan veneelle, 1,5 km.

Vaikka varmaan jokainen on täällä käydessään kuvannut näitä puutaloja, aion silti laittaa tähän loppuun kuvia niistä.

Jopa katulamppu on vanhan mallinen.

Kiva yksityiskohta noissa ovissa.

Vaikka ovatkin uustuotantoa, on mielestäni tyylitaju säilynyt.

Ja sitä mitä ei tarvitse ja kuitenkaan täältä ei löydä, ei oikeesti tarvitse 😉