Jäätiin toiseksikin yöksi tänne, joten päätettiin lähteä tutustumaan saaren länsipuoleen.

Jätettiin maansiirtomiehet töihin, vaikka kyllähän tuossakin olisi maalaispojalla ihmettelemistä riittänyt.

Koostevideossa sitten lisää.

Siispä jalkaa toisen eteen.

Mökkiläinen oli raivannut veneelleen oivan laskupaikan tuohon kivikkoon.

Nämä rannat ovat todella kivikkoiset, mutta myöskin hiekkaiset. Eli joku peijuuni laittanut hiekkarannoille julmetusti kiviä.

Saaren koilliskulma taitaa olla melkeimpä pelkkää hiekkarantaa. En tosin ole käynyt siellä, mutta kuvia nähnyt.

Erään mökin pihapiirissä oli tragedia.

Aivan liiterin nurkalla kyy oli napannut pudonneen västäräkin poikasen. Talon emäntä oli nähnyt, mutta vahinko oli jo tapahtunut ja suutupäissään tappoi kyyn.

Ei ollut käärmeystävällinen, koska kyllähän noitakin luonto tarvitsee.

Emo puussa äänteli hädissään. Oli kuulemma yksi poikanen vielä hengissä jossain lähistöllä.

Luonto on raaka.

Me jatkettiin matkaa ja saatiin evätykseksi äskeiseltä talon isännältä, että punaiselta talolta (niitähän täällä ei paljon olekaan), kääntykää oikealle. Tie johtaa pienen kierroksen jälkeen saaren läpi menevään ”päätiehen”.

Nyt olikin metsä erilaista, kuin oli tuolla itäpuolella saarta ollut. Ei ollut niin hyvin hoidettua, eikä ollut maaperäkään niin kuivaa kangasta. Enempi oli kosteikkoja ja sen mukanaan tuomia hyttysiä. Unohdettiin suihkia Offia ennen lähtöä, ja se kostautui nyt aika ikävästi.

Kun päästiin viimein päätielle, oli maisema taas upeaa. Ja mustikan varvuissa löytyy.

Metsät ovat täällä puolen saarta hyvin hoidetut.

”Raha haisee”, sanoi isävainaani tällaisesta metsästä.

Lenkkiä tuli melkein kuusi kilometriä, mutta eilen käveltiinkin yli kymmenen.

Sireenit olivat ihan viittä vaille kukassaan. Saa pörriäiset hommia.

Kaupassakin piipahdettiin, mutta nyt ei ostettu kuin yksi ruokakerma, jonka sitten käytinkin uunijuureksiin chilisulatejuuston jatkeeksi.

Loviisasta ostetut possun kasler-pihvit grillasin ja olikin tämän kesän ekat pihvit. Jos nyt kaslerista niin voi sanoa.

Loppupäivä meni niin kuvatessa kuin editoidessa kuvattuja videoita.

Nyt lataaminen nettiin onkin pikkaisen hitaampaa, kun täällä saaristossa tippuu yhteys useasti 3G:hen.

Tällä kertaa nopeus hyvä, mutta kun videoni on 15 gigaa, ottaa ”pikkasen” aikaa, että saa ladatuksi.

Kun saan ladattua tuon esittelykierroksen, täytyypä kehua muutamista hidastuksista, joita sain kuvattu Sonyllani. Se tulee aika alkuvaiheessa pätkää.

Loppuosa onkin sitten saaresta kertovaa.

Pieni historiikki saaresta wikipediaa lainaten:

Varhaisimmat merkinnät Kaunissaaren asutuksesta ovat 1560-luvulta. Silloin saari kuului kirkolle. Saaressa oli kolme kalastustilaa, jotka autioituivat 1500-luvun lopulla.^[3]

Seuraavan kerran Kaunissaaressa oli asutusta vuodesta 1613 vuoteen 1617. Vuonna 1642 Kaunissaareen muutti perhe Virolahdelta, ja tästä lähtien saaressa on ollut jatkuvasti asutusta.^[4] Vain katovuosien ja sotien takia Kaunissaari on ollut hetkellisesti autiona.

1900-luku

Kaunissaaren asukasluku kasvoi nopeasti 1900-luvun alusta lähtien 1940-luvun lopulle asti. Ennen toista maailmansotaa Kaunissaaressa oli noin 150 asukasta ja vuonna 1950 heitä oli 241. 1960-luvulla väestö vähentyi nopeasti – vuonna 1970 asukkaita oli vain 37. Nykyään ympärivuotisia asukkaita on 5–10.^[5]

Haapasaari on myös amatööradion the Islands on-the-air -yhteysohjelman saari. ^[10]

Matkailijoita ja kyläläisiä Kaunissaaressa palvelevat kauppa, ravintola, kahvila sekä saaristolaismuseo. Kaunissaaren lomakylä tarjoaa majoitusta hirsimökeissä, ja myös vanhan koulurakennuksen voi vuokrata pienille ryhmille.

Eritoteen nyt, kun uusi yrittäjä on ottanut haltuun itärännalla olevat mökit, 10 kpl ja kaksi perhemökkiä rakenteilla lisää, tänne voi oikeesti tulla yhteyslaivalla reppu mukanaan.

Tämä Kaunissaaren lomamökit ja sen Cafe Mustikka tarjoaa täyden palvelun paketteja, joten eväitäkään ei tarvitse tuoda. Ja jos nyt jostain syystä haluaa itse ruokansa tehdä, saaren kaupasta saa normitarpeeseen kaiken. Astioitakaan ei välttämättä tarvitse, silla lomamökkin vuokraajat saavat lainaksi ihan posliiniset, vai oliko muoviset?

Täällä on pörrännyt puolustusvoimien koptereita ees sun taas, mutta aina kun tulevat, ei kamera ole ollut mukana. Nyt ryntäsin veneestä hakemaan ja hännästä sain nypättyä, mutta tarkenti ehkä väärään kohtaan. Zoomi oli 600 mm.

Hylkyjä saaren läheisyydessä on kolme, joista tämä on mielestäni mielenkiintoisin:

Toras upposi talvella saaren pohjoiskärkeen. Tuosta linkista kuvassa voi lukea koko jutun Hylyt.net.

Alkuillasta lähtivät lauttaa viemään pois ja ilmeisesti uutta kuormaa hakemaan.

Huomisella sitten uudet kujeet.