Niin oli lomailumme loppusuoralla, eli taxi tuli noutamaan meidät klo 9:30. Hotellin omistaja oli hoitanut tämän kujetuksen, hintaan 300 pth. Saatiin kyytiin vielä yksi Suomalainen nainen, joten meidän osuus pieneni kolmanneksella. Ajatella, säästettiin 3 €.

Tämä nainen oli majoittunut viimeisen yön samaiseen hotelliin. Edellisenä päivänä juteltiin, ja hän oli joutunut ostamaan business-luokan lipun, n 2000 €, samaiselle lennolle kuin me.

Hänen oma lentonsa olisi ollut vasta parin kuukauden kuluttua, ja vieläpä eri yhtiöllä, joka ei suostunut vaihtapaan lentoa, saati palauttamaan rahoja. Se on n’m’ halpalentoyhtiöt tämmöisiä. Siksi me pitkillä matkoilla käytämme Finnairia. Euroopan lennot sitten erikseen.

Nämä Hiacet on sitten hienosti verhoiltu. Taisinkin kehua niitä jo aiemmin.

Tuli vielä ilmoitus yöllä, että saa paikat varata. Minä hyväksyin heidän ehdottamat paikat. Aamulla oli vielä muistutus lähtevästä lennostamme.

Kyllä Finnair huolehtii asiakkaistaan esimerkillisen hyvin.

Kentällä olimme ajoissa, ihan tarkoituksella, koska ei yhtään tiedetty, minkälainen härdelli siellä on.

Koska olin netissä tehnyt bookingin, päästiin suoraan drop-off’iin.

Eli ohtimme suoraan aikamoisen jonotuksen.

Outoa oli tapahtumassa se, että irroittivat liimamani laukkujen tunnisteet, ja tulostivat uudet? Pääasia, että saatiin laukut koneeseen ja itse turvatarkastukseen, joka täälläkin sisälsi lämmönmittauksen. Se oli jo kertaalleen sisään tuloaulassa tehty. Tarkkaa touhua tämä korona teettää.

Meille oli jäänyt 800 pth paikallista valuuttaa, joten kiertelimme kioskit ja tax-freet läpi, mihin tarpeettomaan rahamme riittävät.

Vettä, limsaa, olutta ja vähän keksejä, niihin riitti.

Aulassa oli aika väljää, joten se metrin turvaväli toteutui pääsääntöisesti hyvin.

Paitsi ehkä naisten vessan jonossa, johon en osallistunut.

Koneessa, henkilökunnalla, kaikilla oli maskit suojanaan.

Ja niin oli suurimmalla osalla matkustajillakin.

Mekin olimme sellaiset ostaneet, mutta kun paikoillemme päästiin otettiin talteen.

Lento oli melkein täysi, vain hajapaikkoja, jotka taisivat suurimmaksi osaksi täyttyä tuon kuvan oton jälkeen.

Lento sujui hyvin, kaksi ruokailua ja virvokkeita sai hakea perällä olevasta pentteristä.

Kävinkin muutamaan kertaan, lähinnä jaloitellakseni.

Vaikka lentosukat onkin jaloissa, liikunta tällaisella pitkällä, 10,5 h, lennolla ei olie pahasta.

Tämän ikäselle kun veritulppavaara on olemassa.

Lentoasemalla maskit kasvoille ja niin tekivät muutkin, jopa pikkulapset.

Koneessa olivat jo jakaneet lapun, jossa kerrotiin, että 14 vrk karanteeniin joudutaan. Tai siis sen oloiseen tilaan, joksi oma koti kelpaa.

Lisäksi kuulutettiin useammalla kielellä sama asia.

Kuulutukset jatkuivat lentoasemalla, joka sisälsi myöskin huomautuksen olla menemättä julkisiin kulkuneuvoihin.

Eli, jos vastassa ei ollut ketään, joko omalla autolla tai taxilla sai poistua Seutulasta. Meiltäkin asiaa tiedusteltiin ainakin kolasti eri kohdin asemaa.

Hyvä että ovat tarkkoina.

Automme oli jätetyllä paikalla, josta se erottui selvästi. Ai miksikö? Kun siellä hallissa ei ollut kuin muutama auto. Toisin kun tullessamme, kun se oli miltei täysi.

Ja sitten matkan loppuarviointi:

Joo, matka oli hyvä. Nähtiin paljon eri paikkoja, niin nähtävyyksiä kuin majoituksia.

Phi Phi’llä olisi riittanyt 3-4 päivää. Samoin olisi Railay Beach’llä olla vain 3-4 vrk. Se, että oliko jaksanut sitten nuo ”säästyneet” 4-6 päivää olla esim Koh Lantalla, en osaa sanoa. Ehkäpä olikin, koska nyt siellä ei ollut paljon porukkaa ja kuitenkin pääsi käymään Saladan Portissa, melkein kaupungissa.

Ja Krabi Town’issa olisi ehdottomasti riittänyt kaksi yötä kolmen asemasta.

Siitymät paikasta toiseen teen, jos vielä näille alueille tulen, Ferryllä, enkä taatusti pikaveneellä. Se meteli ja bensan katku, jätti lähtemättömän vaikutuksen mieleeni.

Vaikka rahan arvo on muttunut, hinnat ovat kallistuneet, on Thaimaa silti halpa maa meille Suomalaisille. Perilla 22 päivää ja rahaa kaikkineen meni vain vähän yli tuhat euroa, on mielestäni kahdelta vähän. Siis hotellit maksettiin kortilla, mutta kaikki muu, jopa siirtymät, sisältyi tuohon rahaan. Syötiin kuitenkin hyvin, pääsääntoisesti hyvissä ravintoloissa, emmekä tuijottaneet hintoja. Jos vähänkin katselisi, mitä ruuista maksaa, pääsisi varmaankin halvemmalla. Me ei enää viitsitä.

Ehkäpä menee taas tovi, ennen kuin seuraavan kerran Thaimaahan matkustan. Vaikka maassa sinäänsä ei ole mitään valittamista.

Minä vain haulan vaihtelua matkakohteissa.

Nyt olemme sitten kotikaranteenissa 14 vrk.